Rauhalan rakentaminen sujui suunnitelmien mukaisesti vaikka joukkoon mahtui mukaan myös yksi musta perjantai. Askolan Monninkylällä asustelee tänään tyytyväinen rakentajapariskunta. Herätys Tuusulan asuntomessuilla Olimme etsineet tonttia jo jonkin aikaa ja miettineet ensimmäisen omakotitalomme rakentamista. Tuusulassa meihin kolahti messuvoittaja Rauhala, jonka ääressä ymmärsimme, että mikä tahansa tontti ei sopisi mansardikattoiselle komeudelle. Alkoi kuumeinen tontin etsintä ja vihdoin se myös löytyi. Juuri meille sopivan 3,5 hehtaarin vanhan pientilan Askolan Monninkylästä. Elettiin vuotta 2001 kun kaupat talosta ja tontista tehtiin. Rauhalan vetovoima Kannustalon Rauhala kosketti ja piti sisällään niitä asioita mitä olimme omalta kodiltamme odottaneet. Siinä oli toimiva pohjaratkaisu, jota muutettiin vain vähän lopullisiin talopiirustuksiin. Talon perinteinen malli ja tyylikkyys vain upposi sydämeen. Rauhalamme oli ehkä ensimmäisten talopakettien joukossa, joita tehdas myi markkinoille. Kaupat ja suunnitelmat lyötiin lukkoon Saranpäiden kanssa, jotka toimivat Kannustalon Etelä-Suomen edustajina. Saranpään nimi tuli muutenkin tutuksi projektin aikana kun heidän poikansa Tatu urakoi koko talon ulkopuoliset osat ammattitaidolla ja pohjalaisella sitkeydellä. Rakennuttajan ja yrittäjän ammatit yhtyivät Olemme taustaltamme yrittäjiä. Pirjo oli turkisalalla ja pyöritti omaa turkisateljeeta Vantaalla. Markku toimi aiemmin Livalin lamppujen edustajana Suomessa. Vuonna 1988 päätimme perustaa Porvooseen tavaratalo Mikrokulman. Tänään myymälän kokonaispinta-ala on laajentumassa jo 5000m2. Yrityksessä on tällä hetkellä menossa sukupolvenvaihdos, kun oma poika on ottamassa suurempaa vastuuta liiketoiminnasta. Yrittäjyyden kautta olemme oppineet sen, että talonrakentamisessakin kannattaa teettää ammattimiehillä se, mitä ei itse osaa, ja pitää itse tehdä se minkä osaa. Keskityimme projektin kokonaishallintaan ja pidimme huolta, että kaikki tavarat olivat ajoissa valmiina ammattimiesten käytössä. Samalla toimimme aina tarvittaessa rakennusmiesten apumiehinä. Piti yksinkertaisella koulumatematiikalla laskea missä hommassa tienaa parhaiten ja harkita sen mukaan oma tekeminen. Musta perjantai Olimme sopineet nosturikuljettajan kanssa milloin perustusten ontelolaattojen asentaminen alkaa. Vähän ennen h-hetkeä saimme puhelinsoiton, että nosturi ei pääsekään paikalle… Hankimme uuden nosturin, joka lupasi tulla tuuraamaan. Samalla timpurit jo soittivatkin, että suunnittelutoimisto oli piirtänyt neljä ontelolaattaa liian lyhyiksi. Soitimme insinööritoimistoon, joka kehotti hankkimaan I-palkkeja onteloiden alle tueksi. Laattojen päät valettaisiin myöhemmin perustuksiin kiinni. Teimme työtä käskettyä. Uuden nosturin saapuessa paikalle sen taka-akseli katkesi mäessä. Päivän toinen nosturi oli pois pelistä. Homma seisoi edelleen. Lopuksi saapuivat viimeisetkin ontelolaatat. Kuin pisteenä i:n päällä, kuski sanoi, että ei pääse tontille ajamalla ja jätti laatat kilometrin päähän. Taas piti etsiä nosturia hakemaan ne sieltä pois. Aloimme metsästämään kolmatta nosturia rakennustyömaalle - ja saimme sen. Nosturipainajaiset jatkuivat taukoamatta - kolmannelta nosturilta katkesi heti hydrauliikkaletku. Markku lähti jahtaamaan uutta varaosaa lievällä ylinopeudella... jotkut kyläläiset ihmettelivät kuinka lujaa mersu voi kulkea. Kello oli tasan viisi kun kauppias oli jo sulkemassa oviaan, mutta Markku veti ovea sitkeästi auki toiseen suuntaan. Lopulta hydrauliikkaletku saatiin vaihdettua nosturiin ja työt pääsivät jatkumaan. Olimme aloittaneet ontelolaattojen asennuksen aamulla klo 7.00 ja saimme työn suoritettua illalla klo 21.00. Kahden tunnin työhön upposi kaikkiaan 14 tuntia. Päivän lopuksi muurarin apumies astui naulaan. Sinä päivänä päätimme, että jos rakentaminen on näin vaikeata, niin tämä on viimeinen talo, jonka rakennamme. Päivä maksoi muutaman kymppitonnin markoissa kun autot, nosturit ja kirvesmiehet seisoivat tuntitolkulla. Mutta onneksi tämä oli projektimme ainoa musta perjantai! Rauhalaa rakentamaan Työt tontilla alkoivat äitienpäivänä. Perustukset rakentuivat vanhan talon paikalle, joka jouduttiin purkamaan alta pois. Tonttimme oli kivinen sekä kallioinen ja maansiirtotyöt olivat mittavat. Vahingon ja sattuman kautta talomme perustaa louhittiin liikaa, mutta toisaalta saimme hyvät kellaritilat talomme alle. Perustuksia rakennettaessa ilmeni, että paketti tuleekin viikkoa aikaisemmin kun olimme muistaneet. Tämä toi vauhtia perustustöihin. Saimme kuitenkin kaiken valmiiksi ennen talopaketin saapumista. Kirvesmiehemme Tatu joutui välillä tutkimaan talopiirustuksia hartaasti löytääkseen jokaiselle materiaalille juuri oman paikkansa. Siitä huolimatta miehet tekivät työnsä todella nopeasti ja ammattitaidolla. Pohjalaiset timpurimme saapuivat työmaalleen maanantai-aamuna ja tekivät pitkää päivä torstaihin asti. Ulkopuoliset kirvesmiehentyöt olivat valmiita ennätysajassa - noin kuukaudessa. Kirvesmiestemme lentävistä lauseista on jäänyt monta hauskaa muistoa. Kerran kahvipöydässä Tatu sanoi: "Mä olen päättänyt, että mä teen tän seinän tänään valmiiksi". Siihen hanslankari vastasi: "Mä olen päättänyt, että mä olen täällä niin kauan kuin Tatukin". Tämä pohjalainen luonteenlaadun päättäväisyys tuli usein positiivisella tavalla esille projektimme aikana. Välillä meitä maallikkoja hieman hirvitti olemattomilla telineillä keikkuvat timpurimme, mutta kaikilta ikäviltä haavereilta kuitenkin säästyttiin. Askolassa homma toimii Työmiehet palkattiin pitkälti omien henkilökohtaisten verkostojemme kautta. Olemme käyttäneet samoja sisäpuolen rakentaneita timpureita, myös tavaratalon hallien laajennustöiden yhteydessä. Luottamus pelaa puolin ja toisin. Rakennusluvat vietiin kuntaan torstaina, ja jo maanantaina ilmoitettiin, että asia on kunnossa - ei muuta kuin rakentamaan. Markku törmäsi kerran kylillä palopäällikköön, joka kysyi voisiko piipun tulla jo tarkastamaan. Markku sanoi, että tule vaan tarkastamaan. Piippu on pihalla vielä nurin. Palopäällikkö tuli paikalle, muurasi piipun paikalleen ja tarkisti sen samalla - Askolassa homma toimii. Talon rakentamiseen kului kuusi kuukautta. Marraskuussa 2002 pääsimme muuttamaan uuteen kotiimme. Pihatyöt jätettiin myöhäisemmäksi ajankohdaksi. Pirjon valtakunta Pirjo on luonteeltaan innokas sisustaja ja puutarhaihminen. Sisäpuoliset suunnitelmat aloitettiin heti, kun rakentamispäätös oli tehty. Vaikka Pirjo tekikin alustavat ehdotukset, niin lopulliset päätökset teimme kuitenkin yhdessä. Seinien värit ja tapetit soinnutettiin jo olemassa olevaan kalustoon. Pidämme vanhoista huonekaluista ja olemme hankkineet niitä ajatuksella, että ne pysyvät kodissamme elämämme loppuun asti. Ostetaan sellaista ajatonta mistä oikeasti pidetään. Pihan rakentamista jatkettiin koneiden lähdettyä tontilta. Pelkästään multaa tuotiin 366m3 istutuksia ja nurmikkoa varten. Pihamme rakentui erilaisista kivilajeista, joita yhdisteltiin värimaailman ja maan muotojen mukaisesti. Rauhala on kartanomainen talo ja vaati ympärilleen oikeanlaisen pihapiirin. Tähän tontin muoto ja korkeuserot antoivat meille loistavat mahdollisuudet. Rakentaminen näin jälkeenpäin ajatellen meni oikein hyvin ja kommellukset ovat olleet hauska lisä, vaikka se ei juuri silloin tuntunutkaan mukavalta. Tällä hetkellä pidämme tästä paikasta niin paljon, että emme varmaan olisi halukkaita muuttamaan muualle. Olemme onnellisia Rauhalan asukkaita.