Aurora – nimi on enne

Yhdeksän kuukautta on vierähtänyt siitä, kun tontilla alkoivat maatyöt. Suuria synnytystuskia ei ole tarvinnut kärsiä, koti valmistui pala palalta ihan aikataulussaan. Yhdeksään kuukauteen mahtuu paljon, uuden oppimista ja vanhasta pois oppimista. Näistä jälkimmäinen on ollut haasteellisempaa. Lapset ainakin ovat oppineet melko omatoimiseksi, välipalaa on saatu itsekin raavittua kasaan, kun äiti ja isä ovat olleet ensin tontilla ja sitten raksalla.

Rakentaminen ei ole ollut tuskainen taival, vaan ennemminkin jatkuvaa tekemistä yhteisen - selkeän tavoitteen saavuttamiseksi. Ehkä juuri tuo selkeys, tieto siitä mitä tahdoimme, teki tästä mukavan projektin.

Tässä kohti olo tuntuu melko tyhjältä ja kevyeltä. Mitäs sitä sitten tekisimme illat ja viikonloput? Vähän kun kuulostelee omaa mieltä ja perheen tuumailuja, niin kyllä tekemistä piisaa. Ensimmäiseksi ainakin pelataan lautapelejä koko perheen voimin, ollaan kaikki yhdessä. Sitten hiihdetään, käydään pulkkamäessä ja uimahallissa, kasataan legoista vaikka sun mitä (ehkä talokin tehdään niistä). Tehdään hyvää ruokaa, kutsutaan ystäviä kylään ja nautitaan elämästä ja uudesta kodista.

Opetellaan ihan vain olemaan - tekemättä yhtään mitään.

Muutimme omien vanhojen huonekalujen kanssa. Tässä kohti otamme rauhallisesti, katselemme mihin mikäkin entinen huonekalu asettuu ja mitä on ostettava uutta. Emme rakenna tavarataivasta, juuri on muuton yhteydessä laitettu hurja määrä tavaraa kierrätykseen. Olokin keveni kun kaapit tyhjenivät.

Pikkuhiljaa nousee mieleen ajatus siitä, millainen sohva tähän kohti sopisi ja millainen kaappi tuohon. Kuulostelemme talon tunnelmaa ja teemme harkittuja ratkaisuja. Samoin toimimme verhojen ja mattojen kanssa. Eipä tässä vieläkään mikään kiire ole.

Tunnelikiuas on osoittautunut juuri niin hyväksi kuin sen kuvittelinkin olevan. Olemme hellineet itseämme lähes päivittäin pehmeän puusaunan lempeillä löylyillä. Iloisesti rätisten kaikki jämälaudat palavat kiukaassa, eivät ne niin kauniita ole, mutta hyvin lämmittävät.

Pääsen myös toteuttamaan itseäni ja tekemään pihasuunnitelmaa. Leikekirjaan on jo kertynyt melkoinen määrä fiiliskuvia, joiden pohjalta teen suunnittelua. Ainakin toteutuvia elementtejä ovat huvimaja, kasvimaa, marjapensaat, omenapuut ja kukkapenkit. Lasten leikeille ja peleille pitää jättää tarpeeksi tilaa. Nähtäväksi jää, mitä muuta kivaa sinne keksin. Kevät taitaa olla jo ihan nurkan takana…