Kun hämäläiset pohjalaiseen ihastuivat

Tontti oli alussa melko lohduttoman
näköinen.

Perheeltämme vaadittiin vuosien alkuverryttely, että pääsimme rakentamisessa aloittamiseen asti. Ehkä pitkä alkulämmittely oli kuitenkin tarpeen meille hitaille hämäläisille, jotka nyt ovat päättäneet toteuttaa unelmansa.

Tähän projektiin on ainakin valmistauduttu huolella ja hämäläistä harkintaa käyttäen. On tullut haaveiltua Ainolasta, Rauhalasta ja Aurorasta jo vuoden 1996 asuntomessuista saakka, jolloin messuvoittaja oli juuri Ainola. Useaan otteeseen olemme ottaneet taloesitteet esille ja suunnitelleet niin, että sahanpuru lentää. Aika, rohkeus ja sopivan rakennuspaikan puuttuminen ovat yleensä lakaisseet suurimman rakennusinnon maton alle.

Keväällä 2007 Hämeenlinnan kaupunki jakoi tontteja ja tällä kertaa meille "oikealta" puolelta kaupunkia. Tonttia haettiin lähinnä huumorimielellä ja rakentamisesta vitsailtiin perhepiirissä. Yllätykseksemme saimme tontin ja vielä sen, jota haimme ykkösvaihtoehtona. Siitä alkoi pitkä ja mutkainen suunnitteluprosessi. Vietimme useita pitkiä tunteja talotehtaiden nettisivuja selaillen, etsien sitä meidän taloa. Vahvistusta rakennusaikeiden toteuttamiseen haettiin ystäväperheiltä, Keijo Leppäsen kirjasta sekä tuntemattomien rakentajantarinoista.

Kaivinkone aloitti työt 10.9.2008

Kaikki olisi ollut helppoa, elleivät alueen suunnitteluohjeet olisi muutamalla lauseella rajanneet perinnetaloa pois valintalistalta. Aloitimme talomallin metsästyksen hakemalla moderneja malleja ja tutustumalla Hämeenlinnan asuntomessujen tarjontaan. Modernit talot eivät sytyttäneet meitä, olihan rakkaus perinteisempään malliin herännyt jo vuonna 1996. Messutalo Vihervaarassa oli sitä jotakin, mutta se ei ollut tilaratkaisultaan meille sopiva. Kannustalon esitteet haudattiin vaatekaapin perukoille ja pakotimme itsemme miettimään modernimpia vaihtoehtoja. Muutama vaihtoehto pääsi jo suunnitteluasteelle, kunnes….

Anturan valu

Itsenäisyyspäivän tienoilla kävin Kannustalojen nettisivuilla ihan vaan aikani kuluksi ja mitä näinkään; kokonainen mallisto Vihervaaroja. Siitä hetkestä käynnistyi virallisesti meidän taloprojektimme. Alusta asti oli selvää, että malli on 1 ½ kerroksinen 193, kyse oli enää siitä miten pohja saadaan vastaamaan meidän tarpeitamme. Lähes koko talven puuhasimme asioita suunnitteluasteella kunnes huomasimme, että Hämeenlinnaan on tullut Kannustaloille oma edustaja. Oma edustaja sai meihinkin vipinää ja varasimme ajan Jukka Järviselle. Kerroimme hänelle toiveemme ja ajatuksemme. Mainittakoon, että tässä vaiheessa hävitimme kaikki muut taloesitteet.

Harkot

Suunnittelua ja talon hahmottamista auttoivat paljon käynnit messutalossa sekä Kannustalon järjestämä koti-ilta. Koti-illan anti oli meille todella avartava. Juteltuamme Helena Karihtalan kanssa uunituoreista piirustuksistamme hahmotimme paremmin talomme sisätilojen toimivuutta. "Untuvikko" -rakentajina hahmotimme kotimme huoneajattelun kautta - eli talossa pitää olla kirjasto, työhuone jne. Lastemme ikähaitari (Henri 15v, Hanna 14v ja Valtteri 3v) asetti myös omat haasteensa talon suunnitteluun. Pohjaratkaisun piti olla muunneltavissa, kun lapset joskus lentävät pesästä. Halusimme, että kotiin jää huone lasten ja mahdollisesti tulevien lastenlasten vierailuja varten. Meillä on myös kolme yksinelävää mummua, joka saattaa vaikuttaa tulevaisuuden huonejärjestelyihin. Unohtamatta yrittäjänä toimivan isännän kotitoimistoa, joka kahmaisee ison osan tulevasta kirjastohuoneesta.

Aikaisempaa rakennuskokemusta meillä ei ole, mutta intoa ja halua riittää. Vastaavana mestarina rakennusurakassa toimii vanha tuttavamme Janne Tynkkynen, joka rakentaa samanaikaisesti taloa itselleen samalle alueelle. On ollut todella helpottavaa, kun vastaavana mestarina on tuttu ammattitaitoinen ihminen. Häneltä voi kysyä aina kaikista asioista. Janne sanookin, että rakentamiseen liittyviä tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan.

Autokatos ja kesähuone

Isännän kanssa teimme heti alussa sopimuksen työnjaosta, jotta säästyttäisiin turhilta "neuvotteluilta". Hän vastaa teknisistä ratkaisusta ja talon sisäseinien ulkopuolisista hankinnoista. Minä taas vastaan pihan-, sisäpuolensuunnittelusta ja rahaliikenteestä. Ratkaisu on ainakin toistaiseksi osoittautunut erittäin toimivaksi.

Asiat lähtivät rullaamaan ja palaset loksahtelivat paikoilleen, kun saimme aikataulut sovittua. Mikä parasta, taisimme saada vielä hyvät, ellei peräti paikkakunnan parhaat työmiehet toteuttamaan kauan haaveiltua unelmaamme!

Talon perustukset

Ennen näkyvän työn aloittamista olin käyttänyt lähes kaiken vapaa-aikani tietokoneen ääressä. Suunnittelin sisustusta, keittiötä, pesutiloja ja pihaa. Täytyy sanoa, että tekstinkäsittelyohjelmallakin saa ihmeitä aikaan - ainakin mittasuhteet toimimaan

Keittiötoimittajaksi valitsimme Parma-keittiöt. Keittiö suunniteltiin yhdessä Parma -keittiöiden Sanna Mäenpään kanssa pääosin omien piirustusteni pohjalta. Sannan kanssa yhteistyö toimi erittäin hyvin ja hän jaksoi tehdä useita eri versioita asioiden konkretisoituessa. Vaikka olen tehnyt kaikki suunnitelmat itse, niin ammattilaisen apu on ollut ensiarvoisen tärkeää.

Sisustusratkaisuja kanssani on pohtinut Päivi Välimäki sisustus.asema Helmestä. Päivi tosin kysyi alkuvaiheessa, että mihin minä häntä oikein tarvitsen, kun omat näkemykseni tulevasta sisustuksesta olivat niin selvät. Taisin siinä vaiheessa kuulostaa varmalta, vaikka olo oli kun tuuliviirillä ja ideoita tulvi liiankin kanssa. Sisustussuunnittelijan tärkeimmäksi tehtäväksi tässä meidän projektissa nousee kokonaisuuden hallinta sekä toimivien sisustusratkaisujen löytäminen. Perusperiaatteena on hyödyntää jo olemassa olevia huonekaluja verhoilemalla tai pintakäsittelemällä ne tarvittaessa uudelleen. Jostain on kuitenkin luovuttava ja uuttakin hankitaan.

Kesähuoneen ensimmäinen elementti.

Teknisesti halusimme kodistamme mahdollisimman energiaystävällisen. Lämmitysratkaisun miettiminen olikin melkoisen työläs projekti. Kiersimme messuilla, vertailimme sekä haastattelimme tuttaviamme. Mielipiteitä tuntui olevan loputtomasti ja jokainen piti tietysti omaansa parhaana ratkaisuna. Päätimme valita poistoilmalämpöpumppuratkaisun ja laitteeksi valikoitui Futura Fresco, suomalaista laatutyötä. Eihän kotimaiseen Kannustaloon muuta voisi ajatellakaan!

Työt aloitettiin virallisesti 10.9.2008, kun kaivinkone saapui melko lohduttoman näköiselle tontille. Parissa päivässä mutainen tontti muuttui rakennustyömaaksi. Isäntä tosin edelleen lähti tontille, kun minä menin jo ylpeänä raksalle. Tomi kuulikin tästä asiasta naljailuja työmiehiltämme…

Kaikki paikallaan.

Ensimmäisestä kauhan pistosta ehti kulua viikko, kun pääsimme jo asettelemaan Lammi-tassuja paikoilleen anturan valua varten. Perheen voimin kannoimme harkot paikoilleen, jotta muurauksen hoitavat ammattilaiset pääsisivät suoraan hommiin. Sokkelin valmistuttua asensimme routasuojat, joten kannettavaa riitti taas koko perheelle. Lapiokin on tullut toimistotyöntekijöille tutuksi. Tuntui hyvältä olla taas itse hommissa. Tässä projektissa monia asioita voi mennä pieleen, mutta yhdessä tiimimme kanssa onnistuimme ne kaikki välttämään. Suuri kiitos tästä kuuluu Kanta-Hämeen Laa-turakennus ky:n Marko Isokäännälle ja Petri Vienolalle. Poikien ammattitaito ja hyvät yhteydet paikkakunnan muihin rakennusalan toimijoihin ovat olleet meille ensiarvoisen tärkeitä

Itse olemme tehneet rakennustyömaalla lähinnä hanttihommia, hoitaneet tavaratilaukset sekä kilpailutukset. Eli kaikki ne työt mitä untuvikkorakentaja pystyy oman työnsä ohella hoitamaan.

Perhe ylpeänä esittelee.

Ensimmäinen etappi on saavutettu, sillä piharakennuksemme (yhdistetty autokatos, varasto, kesähuone) pystytettiin juuri ja hyvältä näyttää. Seuraava kohokohta on marraskuun puolivälissä, kun talo vihdoin saapuu Hämeenlinnaan. Kannustalon rekkoja odotellessa on vielä monta työtä ja asiaa tehtävänä.