Asuntomessuilta kommuuniin (osa 1)

Lähtötilanne rakentajatarinaan ei ehkä ole ihanteellisin; kirjoittaja kirjoittaa ensimmäisen kerran julkisesti, puhumattakaan siitä, että aihe on lähestulkoon vieras. Näistä loistavista lähtökohdista huolimatta takaan, että tämä tosielämään perustuva kertomus on niin poikkeuksellinen, että ehkäpä sen on aika nähdä päivän valo tässäkin muodossa. Vai oletko kuullut rakentajista, jotka asuvat kommuunissa talotehtaan edustajien kanssa?

Hypätään ajassa aluksi taaksepäin, vuoteen 2000 ja Tuusulan asuntomessuille. Moni messuilla kävijä varmasti muistaa Kannustalon Kosketuksen, joka aloitti tehtaan modernin malliston, sekä Ainolan ja Onnelan viitoittamalla tiellä jatkaneen Rauhalan. Itse sain olla aitiopaikalla ihastelemassa näitä taloja, olin saanut ensimmäisen kesätyöpaikkani esitteiden jakajana. Onnekseni Kannustaloilla olikin poikkeuksellisesti nuo kaksi taloa esillä, joten paikalle tarvittiin toinenkin kesätyöläinen. Ja niinhän siinä sitten kävi, nuo messut veivät monen kävijän sydämen, myös minun. Kannustalon ehkäpä ensimmäinen kesätyöntekijöiden romanssi oli alkanut.

Nyt kymmenen vuoden päässä noista messuista, kesäromanssin liekki palaa edelleen. Palasimme vajaa vuosi sitten muutaman päivän varotusajalla takaisin pääkaupunkiseudulle. Asuntoa ei ollut siinä hädässä, joten elämälle kiitos, anoppi otti jo varttuneen miniäkokelaansakin kattonsa alle. Kaiken piti olla väliaikaista, kunnes yhtäkkiä huomasimme, että Korson Kommuuni oli syntynyt. Asunnoton nuoripari, koira ja kaksi Kannustalon taloedustajaa asuivat nyt saman katon alla Rauhalassa.

Olen saanut seurata sivusta kymmenen vuoden aikana Arjan ja Tapsan työtä, nähnyt lukuisia pohjapiirustuksia, käynyt useissa taloesittelyissä. Olen aina nauranut, että kun JOSKUS aloitamme rakennusprojektin, minusta tulee ehdottomasti heidän haasteellisin asiakas. Ja voi vasarat ja naulat, niinhän minusta tulikin! Eräs alkusyksyn sunnuntai, kuin salama kirkkaalta taivaalta, Kommuunissa tehtiin päätös rakentamisen aloittamisesta. Vanhempieni tontilla oli jäljellä rakennusoikeutta, joten heidän Ainolan viereen nousisi meidän uusi koti. Siitä se sitten lähti, taloedustajien suurin haaste eli minä, olin edessä.

Kun on seurannut, hengittänyt Kannustalon ilmaa useat vuodet, erilaisia toiveita on syntynyt. Valoisuus, kartanomainen ulkonäkö, avaruus, isot terassit, pilarit, tornit… aah, niistä olen haaveillut. Kommuunin keittiön pöydän ääressä esitin (lue: vaadin) kymmenen vuoden aikana kertyneet ihanuudet, kunnes kaikki tuli vasten kasvoja ja pian. En ikinä ollut kuvitellut, että kun aloitamme rakentamisen, meillä on kokonaiset sata neliötä oikeutta toteuttaa nämä kaikki. Mahdotonta? Anu piirsi ja piirsi, kunnes yhtenä aamuna Arja kiljaisi. Hetken päästä edessäni oli kuvat, muokattu pohja Messu-Rauhalasta. Tunsin itseni jo talossa, ihan kuin silloin kymmenen vuotta sitten!

Omat haasteensa suunnitteluun toi tontin tämän hetkinen koko. Kunnalta on tontin rajalta tulossa lisämaata myyntiin, mutta se ei ehdi meidän aikatauluihin. Saimme onneksi rakennusluvan talolle, mihin tehdään valmiiksi jo rakenteet yläkertaa varten. Kun maata saadaan lisää, rakennamme toisen kerroksen. Haasteita on varmasti edessä jo pelkästään alakerrassa, rakennuskokemusta kun meillä itsellä ei ole. Tarkoituksena on olla rakentamisessa mukana mahdollisimman paljon, onneksi lähipiiristä löytyy korvaamatonta apua; kaveripiirissä on monta alan ammattilaista, puhumattakaan Arjan ja Tapsan monivuotisesta kokemuksesta.

Kuten arvata saattaa, olen "aivopeseytynyt" täysin Kannustalon brändille ja toimintatavoille. Mielipiteeni talotehdasta kohtaan on varmasti monen mielestä sinisilmäistä, mutta tälläkin uhalla aion hehkuttaa (?) oman talon rakentamisprojektia. Faktatietoa jos rakentamisesta etsit, tämä tuskin on se sivu, mistä sitä löydät, mutta ainakin vertaistukea on saatavilla. Et siis ole ainoa, joka nukahtaa iltaisin taloesitteet toisessa kainalossa.

Seuraavassa jaksossa kerronkin itse rakentamisen aloittamisesta, ja mm. siitä, kuinka taloedustajien työ muuttui konkreettisesti ympärivuorokautiseksi. Lisäksi rupean seuraamaan, kuinka muutama rakentajan "järki vielä päässä-ei jäässä" - selviytymiskeino toteutuu. Jännitetään myös, alkaako Arjaa jo kaduttamaan poikansa tuominen kesätöihin Tuusulan messuille.

Tästä alkaa siis minun ja Kommuunin rakentajatarina. Tervetuloa mukaan.