Asuntomessuilta kommuuniin (osa 2)

- muutto elo-syyskuun vaihde
- ulkomaanmatkasta ei varmasti tingitä; ihan taatusti lähdetään Rodokselle heti kun talo on valmis
- jokaista pientäkin edistystä juhlitaan
- vaatekaapista löytyy muutakin päälle laitettavaa kuin melkein siedettävät raksavaatteet
- helmikorvakorut sopivat myös työmaalla pidettäväksi

Kun talopaketin toimitusajankohta varmistui maaliskuulle, tein itsekseni listaa, mistä en tingi rakentamisen aikana. Siis meidän rakentamisestahan ei tulisi monivuotista, parisuhteen ja sosiaalisen elämän raastinkiveä. Voisin siis toisin sanoen alkaa jo valitsemaan uutta sohvakalustoa.

Talopaketin toimitus sovittu maaliskuulle. Suomen valtaa kuitenkin ennennäkemättömän kylmä ja luminen talvi, eikä vaikea arvata kenellä kaikki pohjatyöt tekemättä. Talopaketin toimitus siirretään huhtikuulle. No pieni takapakki näin aluksi, mutta tästähän motivaatio vaan kasvaa! Aikataulu kyllä kiritään kiinni.

Aloituskokous ja pohjatyöt alkakoon! Tämä on se hetki, milloin tontin lumikasojen alta muodostui hiekkalaatikko ja hiekkalaatikon lämpimämmäksi kohdaksi paikalle tuotu Bajamaja.

Paaluttajat paikalle. Onneksi ennen tätä jyskettä olen jo käynyt kiertämässä hattu kourassa naapurit läpi saadaksemme rakennusluvan.

Muottien teko ja raudoitus alkaa, pakkasukko ilahduttaa olemassaolollaan koko tämän etapin aikana. Kaikin puolin aivan jäätävää touhua, onneksi saamme apua ja taitoa Eetun isältä ja sedältä tähän 3 viikon urakkaan. Itse keskityn lähinnä tsemppaamaan toppatakissa suvun miehiä raudan taivutuksessa.

Sokkelin valu ja ontelolaatat paikoilleen. Tanssilattia on valmis!

-Kiiltävää ja valkoista! – huudan Topi-Keittiöillä Mikalle. Onneksi Arja ja Tapsa ovat jo varoittaneet tuttua edustajaa minusta. Aivan mahtavaa suunnitella jo kalusteita, vaikkei edes talojen seinät ole paikalla. Sovimme toimituskohdan elokuulle, juomme kaffet Teboililla sen kunniaksi.

Ja sitten se vihdoin tulee! Parin kuukauden työ näyttää aivan kuin katoavan seinien alle. Oma arvostus alan ammattilaisia kohtaan on kasvanut, onneksi Kommuunin naapurista löytyy Eetun veli, joka tekee Kannustaloja työkseen. Kieltämättä on se hienoa myös katsella kun oma mies rakentaa pienelle perheelleen omaa uutta kotia.

Muurataan kantavia seiniä, ja alkaa valmistautuminen lattian valuun. Tässä vaiheessa olen oppinut kysymään hommia Tapsalta, hän antaa minun tehdä oikeita töitä, Eetu vain ojentaa jätesäkin. Helle alkaa tehdä tuloa ja minä rupean haisemaan jo kuin oikeat raksamiehet. Vaaleanpunaiselle työkalusetille on tullut käyttöä.

Ristomattiratiat jalassa minäkin sain vetää lattialämmitystä, joskin hieman työnjälkeä jouduttiin muokkaamaan. Minusta ei tule isona lattilämmityksen ammattilaista.

Kommuunissa alkaa grillikausi.

Tässä vaiheessa on jo selvää, että Tapsan työnkuva taloedustajana on laajentunut rakentamisen puolelle. Hän hoitaa niin rakentamisemme paperipuolen meille allekirjoitettavaksi, kuin ohjaa itse työmaahommia. Arja on ottanut minut ja tuhat kysymystään kontolleen. Onneksi vanhempani asuvat raksan naapurissa, joten saamme paljon apua myös sieltä.

Kesäkuu menee ulkotöissä, nyt eletään sitä hetkeä, kun saa kantaa vastuun siitä, että on halunnut taloonsa paljon koristeita. Luen rakentamisesta naisnäkökulmasta kirjoitetun kirjan Mistä on omat talot tehty ja saan siitä vertaistukea.

Kesä polttaa kuumana ja puutarhurirusketus uhkaa. Ajelemme ympäriinsä kurkkimassa Kannustaloja ja arvomme taloväriä. Alkuperäisen suunnitelman muuttoajankohtaan olisi aikaa pari kuukautta, kesäkuussa tuo tuntuu vielä olevan mahdollisuuksien rajoissa.

Mutta mikä on asianlaita, kun kirjoittaja heitetään maalaustelineille harjakorkeuteen? Entä kun kalusterekka kurvaa jo pihaan, vaikka lattiamateriaalit ovat aivan jossakin muualla kuin Pohjoismaissa. Siitä ja monesta muusta loppusuoran haasteesta seuraavassa jaksossa.