Rauhala Jyväskylässä

RAKENTAMISEN ALKUVAIHEET

Unelma talosta, tontista ja omasta kodista

Olemme romantikkoja, mikä on näkynyt kaikkien kotiemme sisustuksestakin. Koko avioliittomme ajan olimme asuneet vuokralla ja olleet tilanteeseen täysin tyytyväisiä.Olimme kuitenkin etsineet useita vuosia vanhaa maalaistaloa, jonka tarkoitus oli toimia vapaa-ajanviettopaikkana. Löydettyämme upean vanhan maalaistalon ja kivinavetan pihapiireineen luulimme kaupan jo syntyvän, mutta loppujen lopuksi omistajat eivät halunneetkaan myydä pitkään tyhjillään ollutta sukutilaa. Pettymys oli valtava.

Uuden talon rakentaminen ei koskaan ollut vakava vaihtoehto, vaikka lapsemme sitä usein toivoivatkin. Uudet talot tuntuivat aina liian steriileiltä; niistä puuttui oma sielu. Mikä sitten muutti asenteemme? Yksinkertaisesti yhden yön sisäinen kokemus siitä, että meidän tulisi rakentaa perheellemme uusi koti. Hengellisen työn tekijänä olimme aina halunneet etsiä elämään johdatusta. Sinä yönä meistä tuntui siltä, että meitä johdatettiin johonkin, mitä emme olleet osanneet koskaan edes uneksia. Toiseksi meihin vaikuttivat tosiasiat: uuden rakentaminen on suhteessa edullisempaa kun vanhan talon ostaminen. Kolmanneksi meitä oli jo kuusi henkeä saman katon alla ja kaipasimme kovasti lisää tilaa.

Tämän päätöksen jälkeen monet muut asiat sujuivatkin nopeasti. Muutamaa viikkoa rakentamispäätöksestä teimme tonttivarauksen Jyväskylässä Mustanlammen alueelle, jossa emme olleet koskaan aikaisemmin käyneet. Katsoimme netistä alueen topografista karttaa ja pyrimme valitsemaan suojaisan tontin, joka olisi myös tasainen. Tässä vaiheessa asiat tuntuivat vielä niin etäisiltä, ettemme koskaan vaivautuneet käymään fyysisesti paikan päällä - olimme melko varmoja, että emme saisi tonttia. Lokakuussa 2004 yllätys putosi postilaatikkoomme - saimme hakemamme tontin (836 m2). Lähdimme välittömästi katsomaan mitä olimme saaneet. Rakentamaan pääsisimme kesäkuussa 2005. Suunnitelmien hiomiseen meillä oli aikaa tasan kahdeksan kuukautta.

Myöhemmin maaperätutkimukset paljastivat, että tontti on tasaista kalliota, jota ei tarvitse kuitenkaan louhia. Maa-aines oli pääsääntöisesti silttiä, joten perustustöissä arvelimme pääsevämme kohtuukustannuksin. Tämä toteutuikin.

Hyvä koti vaatii hyvän perustuksen, lämpöisen talon ja myös hyvät naapurisuhteet. Pian selvisikin, että samalle kadulle oli alkamassa rakentaa muitakin ennestään tuttuja ihmisiä. Myös muut uudet naapurit tulivat nopeasti tutuksi rakentamisen aikana. Yhteisö syntyi samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kesken kuin itsestään.

Ensimmäisessä vaiheessa emme harkinneet rakentaa itse, vaan pyrimme löytämään talomallin, joka rakennetaan avaimet käteen -periaatteella. Otimme yhteyttä ruotsalaiseen talovalmistajaan ja saatuamme kotiin esitteet innostuimme ensiksi, mutta loppujenlopuksi totesimme, että sisätilaratkaisut olivat liian käytävämallisia meidän tarpeillemme.

Seuraavaksi otimme yhteyttä vastaavaan suomalaiseen toimijaan. Suunnitelmat olivat jo pitkällä, sopimus nimeä vaille valmis. Sitten kuulimme toiselta taholta, että talotoimittaja oli nostanut hintaa toisen rakentajan kanssa kesken sopimuskautta. Soitin myyjälle välittömästi. Hän myönsi asian. Sanoin peruvani kaupan. Hän sanoi soittavansa vielä uudestaan tehtaan johtajalle. Hetken kuluttua puhelimeni soi. Saat talosi sopimuksen mukaiseen hintaan, mutta sitä ei saa kertoa muille. Totesin mielessäni, että tämä ei sittenkään ole meidän talomme - eikä meidän tapamme toimia. Prosessi alkoi jälleen kerran alusta.

Sain vihiä vastaavalta mestariltani Virossa rakennettavista taloista, joita olisi mahdollista ostaa Suomeen. Otin töistä vapaata ja tein hänen kanssaan matkan Tarttoon joulukuussa 2004. Pääsimme tutustumaan talotehtaalle ja juttelimme myyntimiehen kanssa kolme tuntia. Olisin tehnyt kaupat vaikka siltä istumalta kun kuulin ja näin, että tavara tuli Suomesta ja talon suunnittelisi suomalainen arkkitehti. Kaikki tuntui menevän myötätuuleen.

Tammikuussa karu totuus paljastui: talotehdas ei olekaan halukas myymään yhtä taloa Suomeen. He halusivat grynderin, joka tilaisi heiltä useamman talon kerralla. Sitä paitsi Jyväskylä sijaitsee muutenkin niin kaukana. Vaikka oli tammikuu ja ulkona reippaasti pakkasta niin hiki alkoi nousta otsalle. Onko talon ostaminen kaikille näin vaikeata? Olemmeko sittenkään Jumalan johdatuksessa?

Kun selvisi, että meille avautuisi töiden ja elämäntilanteemme puolesta mahdollisuus rakentaa talomme itse, alkoi kaikille rakentajille tuttu talomallin metsästys. Lähdimme liikkeelle siitä, että talossa tulee olla tilaa ja valoa. Halusimme myös ehdottomasti puuverhoilun kotiimme.

Kävimme alussa Kannustalonkin myyntiedustajan juttusilla , mutta siinä vaiheessa emme vielä huomanneet Harmonia-mallistoa. Kiertely jatkui eri taloedustajien luona. Monet mallit miellyttivät, mutta kaikissa oli jotakin mitä emme kotiimme halunneet. Halusimme taloomme myös pitkät amerikkalaistyyliset kuistit, joita Suomessa harvemmin rakennetaan. Lopuksi päädyimme vielä uudestaan Veijo Kivimaan juttusille Kannustalolle. Sieltä löytyikin Harmonia 127 -malli, joka miellytti alusta alkaen. Varsinkin sisätilaratkaisut vaikuttivat sellaisilta, että perusmalli ei kaivannut suuria muutoksia.

Ainoat perusmalliin liittyvät muutokset halusimme sisätiloissa olohuoneen ja yläkerran väliseen avoimeen tilaan, jota ei alkuperäisissä piirustuksissa ollut. Lisäksi ulkoasuun halusimme lisää kartanomaista tyyliä ylimääräisellä kattolyhdyllä ja pitkällä katetulla terassilla molemmin puolin taloa. Samalla päätimme tehdä yläkerran toisen puolen komeroista lämmintä varastotilaa. Kilpailutimme suurimmat talotoimittajat, eikä Kannustalo loppumetreillä ollut edes kallein vaihtoehto.

Lopullinen päätös ja hintaneuvottelu kestivät noin neljä tuntia. Tilanteesta ei jäänyt kitkerää vedätyksen makua. Asiat Kannustalon tehtaan kanssa sujuivat muutenkin ongelmitta koko projektin ajan. Tavaraa oli riittävästi ja virheet korjattiin välittömästi. Organisaatio talotehtaalla toimi hyvin ja tiesimme alusta alkaen, kuka henkilö vastasi mistäkin asiasta.

Ensi kuussa kerromme mitä tapahtui rakennusluvallemme ja miksi vastaavaa mestaria vaihdettiin.