Kannustalo, oma malli Jyväskylään osa 4

Maaliskuussa Säynätsalon Rakennuspalvelu Oy:n Esa Lehtomäki tuli kirvesmieheksi. Parempaa miestä emme olisi osanneet edes toivoa. Esa on koulutukseltaan rakennusmestari ja toimii valvojana eri rakennuskohteissa. Tätä taustaa vasten Esa onkin hieman ylikoulutettu kirvesmieheksi! Yrittäjänä hänellä on kuitenkin asenne upeasti kohdallaan; asiakasta kuunnellaan ja ohjataan tarvittaessa parempiin ratkaisuihin myös taloudellisesti.

Esimakua Esan osaamisesta ja kokemuksesta saimme väliseinien pystytyksestä. Runkorakenteet syntyivät nopeasti ja tarkasti. Kirvesmiehemme tosin antoi osan kunniasta hyvälle materiaalille, joka oli suoraa ja mittatarkkaa. Levytys sujui samanlaisella vauhdilla. Itse olisin ehkä pilkkonut levyjä liikaakin, mutta Esa opasti ja ohjasi käyttämään materiaalin tarkasti. Levyjen ja muun materiaalin hukkaprosentti jäi meillä hyvin pieneksi. Sencon verkkokäyttöinen nauharuuvain oli väliseinien levytyksessä loistava hankinta. Pystyimme kiinnittämään levyt urakkatahtiin. Välillä piti hieman jarrutella, että sähkömies ehti hoitaa omat hommansa. Vaikka taloomme ei tullut mitään erikoisia sähköisiä ratkaisuja, niin silti kaapeleita katosi seinien ja katon kätköihin n. 1700 metriä. Riikosen Jorman vedettyä johtonsa villoitimme ja levytimme väliseinät loppuun.

Kipsilevyjen nauhoitus ja tasoitus kävi jouhevasti. Niiden hiomisessa Mirkan Deco Sander -teleskooppinen hiomatyökalu oli aivan ehdoton peli. Sen pystyi liittämään imuriin, jolloin hiominen oli pölytöntä ja nopeaa. Teleskoopin 2,3 metrin varrella yltää lattiasta kattoon ilman ylimääräistä kurottelua!

Esalta sujui myös muuraustyöt, joten teimme Kahi-harkoista pesuhuoneen. Maxitin tuotteilla saimme tehdyksi luotettavan ja lujan pesuhuoneen seinistä aina vedeneritykseen asti. Opimme, että kosteussulun ja vedeneristyksen osalta kannattaa olla hyvin huolellinen ja antaa massojen kuivua kunnolla. Lisäksi tulee kiinnittää huomiota siihen, että kerrosvahvuudet ovat riittävän paksuja. Eli kosteussulkua ja vedeneristysmassaa pitää kulua sen mukaisesti, kun valmistaja ilmoittaa tuotteen menekiksi. Olisi ikävä pilata hieno Kannustalo muutamien päivien kiirehtimisellä. Erityisesti syksyllä kannattaa kuivumiseen varata riittävästi aikaa.

Ilmat olivat keväällä rakentamisen kannalta hyviä ja pystyimme säiden puolesta kiertämään taloa ympäri. Aika monta kierrosta siinä menikin kunnes kaikki oli kohdallaan. Ulkoverhoilu oli suurimmaksi osaksi asennettu jo tehtaalla. Siitä huolimatta mm. autotallin ja -katoksen päätykolmio ja elementtien yläosat piti itse verhoilla. Tässä törmäsimme jälleen Kannustalon materiaalin laadukkuuteen. Tikkakosken ilmailumuseo ei saanut meidän työmaaltamme yhtään propellilautaa! Nekin laudat mahtuvat yhden käden sormiin, joista pontti oli rikkoutunut. Autokatoksen ja -välikön kattokoolauksia tehdessämme huomasimme, että materiaali ei ollut tosiaankaan mitään rimatavaraa, vaan koolaukset olivat 48x73 ja 32x100 tavarasta. Eikä maininta parhaasta sydänpuusta mene pieleen montaa milliä - aika lähellä ollaan. Kaiken kruunasi perinnealalankku, jonka sahaaminen laittoi sirkkelinkin melko koville. Tähän "perinnelankkuun" kulminoituu koko Kannustalo - isoa, laadukasta ja näyttävää.

Sadepäivinä siirryimme paneloimaan sisäkattoa. Sisäkatoksi olimme valinneet valkoiseksi maalatun Ainola-mäntypaneelin. Tässä törmäsimme pieniin ongelmiin. Ongelmat johtunevat siitä, että talotehtaan alihankkija toimittaa tavarat suoraan rakennustyömaalle ilman, että Kannustalon laadunvalvonta pääsee kuormia näkemään. Meille tuli kuormassa kahdenlaista tavaraa: kokopaneelia ja sormijatkettua. Sormijatketuissa oli ongelmia jatkosten maalauksen ja höyläyksen mittatarkkuuden kanssa. Ongelma saatiin poistetuksi päiväjärjestyksestä kun meille toimitettiin uusi erä paneelia sormijatkettujen tilalle.

Takkaa odotellessa lankomieheni Timo tuli muuraamaan piipun. Vaikka talomme onkin yhdessä tasossa, niin piipulle tuli pituutta yli kuusi metriä. Halusimme piipun, joka varaa myös lämpöä, joten se piti muurata tiilistä. Jottei homma olisi mennyt liian helpoksi, niin meillä on olohuoneessa ja keittiössä korotettu sisäkatto ja katon sisäkorkeus piipun kohdalla on 3,8 metriä. Muurauksen onnistumiseksi rakensimme sisälle kunnon telineet. Yläpohjassa meinasi tulla hieman "ahtaanpaikan kammoa", koska ristikoiden välissä ei ollut ylimääräistä tilaa. Mutta siitäkin selvisimme. Seuraavaksi pitikin odotella takkaa, että pääsimme kokeilemaan miten piippu toimii...