Vihervaara Kouvolaan (osa 1)

Perhe, farmariauto, koira, omakotitalo… eikös siinä ole tavoiteltu haave. Meidän haaveesta on puuttunut se omakotitalo. Meidän perheen (isä Teemu, äiti Hanna, kohta kolmevuotias Oliver sekä walesinspingerspanieli Sandy) haave omasta unelmatalosta alkoi monta vuotta sitten. Ravasimme kieli vyön alla eri asuntomessuilla ja katselimme kaikki mahdolliset sisustusohjelmat. Perheen hallituksen puheenjohtajan Hannan sisustuslehtipinot kasvoivat sellaisiin mittoihin, että asialle oli tehtävä jotakin. Aloimme kartoittaa Kouvolan tonttitarjontaa sekä eri talotehtaiden tarjontaa. Tosin erään asuntomessujen kävijöiden suosikki, Kannustalon Vihervaara, oli tatuoitu vahvasti ja ehkä pysyvästi Hannan verkkokalvoille Hämeenlinnan asuntomessuilla 2007.

Monien tonttivaihtoehtojen viidakossa miss Fortuna käänsi paremman puolen - joten unelmatontti Kouvolan Ravilehdosta löytyi keväällä 2010. Halosen verkkokalvotatuoinnin pohjalta marssimme suoraan Kannustalon Kouvolan alueen edustajan Mr. talomyyjän Kai Haimin pakeille. Itse astelin pelonsekaisin tunteen istumaan silloiseen Haimin "yksiöön", koska Kannustalon hintastatus tuolla turuilla ja toreilla on yhtä korkea kuin Eiffel-torni. Epätoivoisesti sulloin kaikkia kortteja ja ostoslappuja rahapussiin, jotta näyttäisi paksummalta edustajan silmissä!

Alkutilanne

Pöydän toisella puolella meitä vastassa istui ystäväperheiden suosittelema Kannustalon edustaja, jonka huomasimme puhuvan "samaa kieltä" meidän kanssamme. Yhteys löytyi heti ja mies oli kehujen mittainen. Esittelimme meidän mahdollisen projektin ja mitä haluamme oman "punaisen torpan" pitävän sisällään. Varovasti siirrettiin katseet isännän täyteen ahdettuun rahapussiin ja aloimme keskustella hinnoista... Huomasimme keskustelun aikana, että mahdollisen opiskelijaruuan sijaan saattaisimme sittenkin syödä muitakin herkkuja.

Olimme vakuuttuneita Kannustalosta laadusta (jos nyt edes oli mitään muuta vaihtoehtoa), joten valinta meidän unelmatalosta hakattiin perheemme yhteiseen kiveen. Vihervaaran avarat sisätilat ja ylellinen tunnelma yhdessä tasossa loi puitteet perheemme tulevalle unelmakodille.

Puut nurin

Olimme aina halunneet kaksikerroksisen talon, mutta keskustelut Kaitsun kanssa, sai jopa Hannan pään kääntymään. Aloimme taipua entistä enemmän yksikerroksisen talon puoleen ja tutkimme toimivia pohjaratkaisuja pienillä lisämausteilla. Lopulta työstimme pohjaa yksikerroksisen L-muotoisen Vihervaaran suuntaan. Onneksi, koska kaksikerroksinen talo olisi vaatinut niin paljon neliöitä, että allekirjoittaneen lompsa olisi vinkunut kuin epävireinen viulu! Vihervaaran ulkonäkö ja pohjaratkaisut - niistä aineksista rakentuu unelmiemme talo.

Pyykön Tiina veisteli meille ensimmäisen räätälöidyn pohjan, jota tutkimme hartaudella kuvitellun takkatulen loimutessa. Sisustukselle sydämensä menettäneen Hannan muutokset olivat ihailtavan onnistuneita. "Punaiseen tupaan" on tulossa 165 neliötä. Huoneita kodissamme on viisi, joista yksi varataan "anoppien - huoneeksi". Onko se järkevää , jää nähtäväksi. Suurimpana muutoksena pohjakuviin oli erillinen kodinhoitohuone, jossa on tilaa yhden Utin lentokentän verran kauluspaitojen silitykseen sekä vaatteiden pesuun. Lisäksi unelmataloomme tulee isohko keittiö, joka on yhteydessä ruokatilaan ja olohuoneeseen - laskutasoa tulee Siperian pinta-alan verran.

Puunkaatajat

Rakennusinto nousee päivästä toiseen ja olemme ajatelleet pyrkiä hoitamaan projektia hyvissä ajoin mm. tekemällä sisustussuunnittelua. Meillä molemmilla on samanlainen maku, joka on helpottanut elämää. Rakentamisesta, sisustamisesta ja puutarhansuunnittelusta on kasvanut meille uusi yhteinen harrastus. Projektin alussa istuimme alas suunnittelemaan kodin sydäntä - keittiötä. Aikaa tähän kului ja tuntui, että oli paljon mietittävää. Topi-keittiöiden Kari Koskelainen käänsi kotipesäkilvoittelun edukseen ammattitaitoisella otteellaan. Topilta saimme tyylikkään kokonaispaketin, joka sopi loistavasti talon henkeen.

Meillä oli suuri onni saada tutustua sisustussuunnittelun maailmaan Kannustalon kautta. Hanna oli tehnyt aivan loistavaa etukäteistyötä, kun suuntasimme ihastuttavan ammattitaitoisen Tila- ohjelmasta tutun Henna Ahosen pakeille. Raahattuamme selkä vääränä erilaiset materiaalit sekä leikkaa-liimaa-askartele -kansiot Hennan luokse, toivoimme saavamme vahvistusta omille visioille ja suunnitelmille. Voi sanoa, että koko päivän täysistunto tarjosi vastauksia pyyntöömme jopa tällaisille tavallisille pulliaisille.

Kaivinkonetta vaille

Lupapapereiden hoitamisessa oli välillä fiilikset kuin lavatansseissa - työtä papereiden kanssa on riittänyt. Hartaasti odottamamme rakennuslupamme kuitenkin tupsahti postiluukusta paikallisen Posti-Paten tuomana kesäkuun lopussa ja heti parin viikon sisällä istuttiin alas aloituskokouksen merkeissä. Rakentaminen oli alkanut, joten oli aika laittaa haalarit päälle ja rukkaset käteen. Isot pyörät lähtivät pyörimään ja marssimme hyvien kavereiden kanssa tontille harventamaan puustoa. Melko miehekkäitä risukasojakin syntyi... Pieniä askeleita koko taloprojektia ajatellen, mutta suuria meidän unelmalle. Kimonkaari hiljenee, mutta vain hetkeksi…