Vihervaara Kouvolaan (osa 2)

Majoituspalvelu Iglu Oliver

"Suo, kuokka ja Jussi…" Onko siinä todellinen kuva rakentajasta? Täällä Pohjantähden alla teoksen alkulauseen siivittämänä on tontillamme tapahtunut paljon ensimmäisen rakentajatarinan jälkeen. Kimokaaren viidakkopolku on vaihtunut rakennustantereeksi ja rakentajien paitojen alla on valunut työnsaannokset hikinorojen muodossa. Olotila "ropassa" on ollut välillä kuin uitetulla koiralla, mutta pääkopan teknisessä huoneessa ei väsymystä pahemmin vielä ole. Sielun syövereissä on mukava olo onnistumisista ja projektin etenemisestä. Seuraavassa Kimonkaaren maisemia ja vahvoja tunteita unelmamme etenemisestä.

Raksamiehen edustuspaita

On hyvä, että jotkut syntyvät peukalot oikeisiin paikkoihin ajatellen rakentamista. Kaveripiiristä on löytynyt kahden miehen rakennusarmeija, jotka ovat liidättäneet rakennusta eteenpäin omalla osaamisella yhdessä erialojen ammattimiesten kanssa ja vastaavan mestarin valvovan silmän alla. Itse olisin yksinään mätkähtänyt monet kerrat liitovarjollani rähmälleen takapihan lutakkosaveen. On ollut mukavaa liitää tämän kaksikon vierellä pohjatöiden kielekkeiltä kohti Vihervaaran unelmapilviä meidän perheen rakennusmestaria, Oliveria, sukulaisia ja talkoolaisia unohtamatta. Hyvän kirvesmiesystävämme verkostot ovat luoneet luotettavaa ja asiantuntevaa rakentamista kaikilta urakoitsijoilta, jotka ovat tehneet töitä tulevan kotimme kimpussa.

Mr. Kaivinkone

Vihervaaran unelmalle saimme sysäyksen heinäkuun puolella, kun aloituspalaverin jälkeen sininen Volkswagen Transporter kurvasi Kimonkaaren kääntöpaikalle. Liikkuvasta Kannustalon konttorista Haimin Kaitsu raahasi plakaatin tontille a'la "Halonen & Mäkipaakkanen" (huomaa perheen marssijärjestys). Samoihin aikoihin heinäkuun lopulla poikamme Oliverin suurin odotus palkittiin, kun Mr. Kaivinkone tuli kaivinkoneineen tontille mylläämään. Pintamaat saivat kyytiä kuin Vaahteramäen Eemeli puuverstaaseen aikoinaan, kun hinasi pikkusiskonsa Iidan lipputankoon. Talon perustuksia muurattiin raa´alla lihasvoimalla ja sisulla edellä mainitun rakennusarmeijan kanssa. Vaikka olisi ollut mahdollisuus nautiskella kesän hehkeydestä, pohjatöitä riitti kun ajatus talopaketin toimituspäivämäärästä istui takaraivossa.

Kuin eka suudelma...

Vihervaaran taikinajuuri 30.9.2011

Torstaina 29.9.2011 oli se päivämäärä, joka merkitään hieroglyfein meidän kalentereihin suurena merkintänä Sandyn kokoisin kirjaimin. Meidän perheen suuri unelma toteutui, kun sininen Kannustalon mainoksilla varustettu rekka kaartui tontille mukaan talopakettimme. Hetki oli kuin ensimmäinen suudelma ensi rakkauden kanssa; odotusta, intohimoa ja rakkautta täynnä. Mäkipaakkasen hampaat loistivat ja hymy ulottui korviin asti kilpaa silmäkulmasta tipahtaneen kyynelen kanssa ensimmäisen seinäelementin siirtyessä paikalleen. Vihervaaran taikinajuuri kohosi parin tunnin ajan millimetrintarkasti omille paikoilleen loistavien nosturikuskin ja pystyttäjien toimesta. Tuijotimme vaan parin tunnin ajan haltioituneena sivusta nousevaa Vihervaaraa. Seuraavina päivinä seinät saivat kaverikseen kattotuolit ja aluskatteen päällensä odottamaan tiiliverhoilua. Näky talopaketistamme huokui vahvoja tunteita ja lämpöä - totisesti.

Lattialämmitysletkujen viidakko

Kannustalon luovutuksen jälkeen alkoivat lattiavaluun valmistautuminen. Lattialämmityksen asentajien lämmin hengitys oli aistittavissa niskassa, kun oli tekemättömiä töitä ennen vesikiertoisen lattialämmityksen vetoa. Viemäröinnit ja lattiakaivot piti tehdä, lattiastyroxit paikalleen, putkitusta, rautaverkkoa ja partakin rehotti. Pesuhuoneen lattiakaivomuutos verrattuna piirustuksiin meinasi aluksi aiheuttaa harmaita hiuksia ohimolla, mutta neonvihreiden lattialämmityksen letkut pääsivät kiemurteleman ajallaan lattioillemme.

Päivätansseja odotellessa

Betoniletkumiehet päästettiin irti seuraavalla viikolla, kun oli lattiavalun aika. Kampasin varmuudeksi hiukset taaksepäin ja oikaisin kravatin, sillä ammattitaitoisesti tehdyllä lattialla teki mieli pyörähdellä omaa versiota a'la Tanssii Hannan Kanssa. Tanssin tahtien lomassa oli hyvää aikaa kyhätä autokatos-varastoa sekä latoa kattotiiliä molemmille katoille. Tosin ulkopuolisista kattotiilien kanniskelu olisi saattanut näyttää välillä siltä, kuin eräät miehet olisivat olleet korkkareissa catwalkilla löysine nilkkoineen.

Kattotalkoiden aikaan lennähti ilmastointiasentaja tekemään ilmastointia. Putkia ilmestyi sisälle kuin taikinalonkeroita tippaleipään ja meno näytti välillä Tarzan -elokuvalta, kun paikallinen Johnny Weissmuller kiipeili välikatossa liaani puuttuen. Marraskuun harmauden käydessä meidän kimppuun kuin Kouvolan Sanomat, takkatohtorimme alkoi työstää tulevaa lämpöä takkasydämen ja hormin muodossa. Lihaa luiden ympärille takkasydän saa jossakin vaiheessa manttelikuoren muodossa. Samoihin aikoihin kaukolämpökulttuuri liittyi tulevaan elinympäristöömme.

Nautimme matkasta kohti arvokkaana pitämäämme määränpäätä. Kyseessä ei ole vain Vihervaaran harjatiilien valloittamisesta, vaan kokemus kiivetä kohti rakennusprojektin huippua - arkista asumista takkatulen loimutessa. Vahva pore rinnassa soljutaan eteenpäin rakentamisessa. Kimonkaari hiljenee, mutta vain hetkeksi…

Unelma etenee