Mari Rintanen haaveili jo yhdeksänvuotiaana omasta talosta, hänen miehensä Pekka innostui myöhemmin, messukäynnillä huhtikuussa 1999. Valmistaloon Rintaset päätyivät, koska se oli helpoin tapa rakentaa oma talo. Onnela-talossa Mari on voinut toteuttaa myös sisustusunelmansa, luoda ympärilleen vaaleasävyisen, pehmoisen kodin. Ylihärmäläisten Mari ja Pekka Rintasen unelma alkoi Pietarsaaren asuntomessuilla 1994, Kannustalon Ainola-perinnetalossa.
  - Se oli ihana! Rakastin eniten se harjakorkeutta, jollaista en ollut ennen nähnytkään. Tilasin esitteitä ja kuvia, Mari muistelee.
  Tonttia parin ei tarvinnut etsiä. Paikka oli valmiina Pekan lapsuudenkodin vieressä. Mari ja Pekka ottivat yhteyttä talotehtaan edustajaan 1996, ja paperit Ainolan rakentamisesta olivat nimiä vaille valmiit.
  - Sitten meni pupu pöksyyn, Mari kertoo.
Jälkikäteen Mari on sitä mieltä, että päätös oli oikea. Seuraavana vuonna, 1997, Pekka siirsi kotoa pyörittämänsä tietokoneliikkeen kirkonkylälle ja Mari perusti pienen sisustus- ja lahjatavaraliikkeen sen kylkeen. Yritysten aloittaminen oli niin iso asia, että rakentaminen olisi rasittanut liikaa niin kukkaroa kuin voimiakin.



Messut ja toisetkin

Kesällä 1997 Mari ja Pekka lähtivät Raision asuntomessuille.
  - Siellä ihastuin Onnelan yläkerran isoon makuuhuoneeseen ja portaaseen, joka nousee yläkertaan keittiöstä eikä eteisestä. Talo tuntui tutulta myös, koska sen pohja oli samankaltainen kuin 70-luvun talossa, jossa tuolloin asuimme. Muistan, miten kävelin messutalosta kodinhoitohuoneen kautta ulos ja ajattelin, että se oli ihana talo, mutta me rakentaisimme Ainolan, Mari kertoo.
  Marille rakentaminen oli iso asia, sillä hän on pikkutytöstä asti piirrellyt talojen pohjia. Silti hän 1997 messukäynnin jälkeen heitti hyvästejä rakentamismietteille.
  - Kaavailimme, että remontoimme vanhan talon Ainolan henkiseksi. Huhtikuussa 1999 Pytinki-messuilla Seinäjoella tapasimme kuitenkin Kannustalon edustajan. Lauantaina naureskelimme hänelle palaavamme asiaan kahden vuoden kuluttua. Maanantaina soitin ja kysyin, paljonko Ainola nykyään maksaa. Toukokuussa 1999 päätimme rakentaa.

Haaveilu oli helppoa

Mari muistelee, että oli ollut helppoa haaveilla niin Ainolasta kuin Onnelastakin. Päättäminen oli vaikeaa. Ainola oli ollut vuosia unelma, mutta Onnelan yläkerta oli parempi. Myös talon huvilamainen olemus paneloituine kattoineen, alakerran korkeine huoneineen ja yläkerran taitekattoineen oli se oikea.
  Ylistarontien varrelle kohosi Onnela, jossa on asuinpinta-alaa noin 160 neliötä. Alakerrassa ovat olohuone, keittiö, sauna ja kodinhoitohuone, josta on yhteys terassille.
  Keittiöön Mari on tyytyväinen, mutta tekisi siitä nyt nykyistä avaramman oleskelukeittiön. Ruokailutila on vaihtanut paikkaa jo monesti ja ollut myös keittiön jatkeena, mutta silloin alakerta oli liian keittiömäinen.
  Alakerran molemmin puolin on terassi. Ne voi muuttaa lämpimiksi, jolloin ruokailutila siirtyisi keittiön viereiselle ilta-aurinkoterassille, ja ruokailutilasta tulisi kirjastonurkkaus. Keittiöstä noustaan yläkerran tilavaan aulaan. Vanhempien makuuhuone on suuri, ja siinä on pieni parveke ja alkovi. Alkovissa on nyt Benjaminin hoitopiste.
  Yläkerrassa on lisäksi kaksi huonetta, joista toinen on Alexandran, toinen toimii Pekan työtilana, kunnes siitä tulee Benjaminin huone. Yläkerrassa on myös kaunis, ikkunallinen wc.


Rakastan kalusteita

Mari on kasvanut pohjalaisten perinnehuonekalujen keskellä. Hänen äitinsä on entistänyt huonekaluja ja tytär teki alle kouluikäisenä laulun Äiti päällystää. Mari on itsekin kunnostanut joitakin kalusteita.
  Tässä kodissa vallitsee värien harmonia. Tekstiilit ovat valkoisia tai vaaleita luonnonsävyjä. Kalusteet ovat vaaleiksi verhoiltuja tai puuta.
  Muuta skaalaa edustavat vain tummanruskea keittiön pöytä, joka on peritty Marin mummalta, sekä hyllyihin asetellut pikkuiset ruskeat lääkepullot, jotka ovat kuuluneet Marin paapalle.
  Myös astioiden muodot ovat Marille rakkaita, ja hänellä onkin paljon astioita.
Yläkerrassa värejä on yllättäen enemmän. Keltaiset tapetit on valinnut Pekka, ja Mari tunnustaa, että niihin tottuminen vei aikansa. Alexandra-neidin huone on vaaleanpunainen ja Benjaminin huone sinikeltainen.

Maalla pitää tietää

Maaseudulla sisustusvalikoimat eivät ole suuret, ja Mari sanoo kadehtivansa pääkaupunkiseudun tarjontaa.   Kalustemallistojen todellinen laajuus selvisi Marille usein vasta hänen tutkiessaan pääkaupunkiseudun liikkeiden tarjontaa. Samalla hän yllättyi, että moni mieluinen kaluste ja sisustusmateriaali olikin tehty Pohjanmaalla. Mari sanookin, että pikkupaikkakuntalaisen ostajan pitää itse osata ottaa selvää mallistojen vaihtoehdoista.   Osan haasteista Mari ratkaisi tutkimalla kuvastoja ja internet-sivuja sekä tilaamalla tuotteita postimyynnistä. Kalusteita ei hänen mukaansa kannata tilata sillä rahti etelästä maksaa helposti tuhat markkaa. Tapetteja, boordeja ja tekstiileitä hän on tilannut postitse hyvällä menestyksellä.
  - Ja jos valmis tuote ei ole sellainen kuin pitää, muutan sen mieleisekseni tai vaihdan käyttötarkoitusta. Ruokailutilan valmisverhot saivat jatkeekseen Marimekon kangasta, ja pitkän ruokapöydän liina alunpitäen Ikean valmisverho, Mari kertoo.
Tiedoksi: Marin myymälä Ylihärmässä on nimeltään Emmi Enkeli, puh. (06) 4846 126.


Näin se tehtiin

Kesällä 1994 Mari ja Pekka Rintanen käyvät Pietarsaaren asuntomessuilla ja ihastuvat Ainolaan.
Vuonna 1996 rakentamista suunnitellaan ensi kerran, mutta riskit tuntuvat liian suurilta.
Heinäkuussa 1997 Raision asuntomessuilla Mari ihastuu taas, nyt Onnela-taloon.
Huhtikuussa 1999 Mari ja Pekka käyvät Pytinki-messuilla Seinäjoella. Pekka innostuu.
Toukokuussa 1999 valitaan Onnela.
Kesällä 1999 haetaan ja saadaan rakennuslupa, jota myös talotehdas edellyttää ennen pystytyspäätöstä. Juhannuksena kaivetaan monttu, ja sitten alkaa perustusten teko.
Syyskuussa 1999 kylvetään nurmikko, ja Mari ja Pekka istuttavat ensimmäiset omenapuut.
Lokakuu 13.pnä 1999 talopaketti saapuu kuukauden etuajassa. Elementtien pystytys kestää kaksi päivää. Tässä vaiheessa talosta ovat valmiina ala- ja yläkerran ulkoseinät ikkunoineen. Talon voi ostaa myös avaimet käteen periaatteella, jolloin talotehdas organisoi loput työt. Mari ja Pekka päättävät tehdä nämä työt itse, sillä Pekan isä on kokenut rakentaja ja on luvannut auttaa. Talopakettiin kuuluu myös kaikki puutavara, kattomateriaalit, ovet ja jne.
Marraskuun alussa 1999 katto on paikoillaan ja lattia valetaan, marras-joulukuussa tehdään mm. putki- ja sähkötyöt. Joulukuussa aloitetaan muut sisätyöt.
Helmikuussa 2000 keittiö asennetaan paikoilleen ja takka muurataan.
Maaliskuun 30.pnä 2000 Mari, Pekka ja Alexandra muuttavat Onnelaan.