Olemme pornaislainen viisihenkinen perhe: äiti Mia, isä Timo ja kolme poikaa. Joni on yksitoista, Jan seitsemän ja Joachim kolme vuotta. Nelijalkaisiakin löytyy: kaksi koiraa Maxi ja Olvi sekä vielä kilpikonna.

Tänne luonnon rauhaan muutimme pari vuotta sitten Vantaalta, rauhalliselta omakotitaloalueelta, ja tovin kesti tottua kyläläisten avoimuuteen ja ystävällisyyteen. Rauhaa ja hiljaisuutta olimme kaivanneet ja sitä saimme. Enää ei kuulu junan jyske ja jatkuva ambulanssin ym. puu-paa -autojen ääni. Lentokoneetkin ovat melkein nähtävyys.

Talvi-iltoina saattaa tosin joskus kuulua etäältä moottorikelkan tasainen meno ja kesäisin lintujen hiljennettyä on todella hiljaista; kuuluu vain lehtien kahinaa, kun tuuli hiljaa niitä heiluttaa.

Meitä pääsi myös heiluttamaan jokin mielenhäiriö, sillä yhtäkkiä huomasimme, että postilaatikkoon alkaa kasaantua rakentajille osoitettua postia ja mainosmateriaalia.

Rakensimme ensimmäisen talomme vuonna -97 Vantaalle ja sen projektin jälkeen vannoimme, että ei enää ikinä! Niin paljon oli vastoinkäymisiä kyseisen projektin kanssa. Mutta niinhän sitä sanotaan, että aika kultaa muistot… mutta se siitä projektista. Nyt on uusi ihana Aurora nousemassa jylhälle kalliolle, josta on upea näköala alas "laaksoon" viljapellolle, joka korvaa puuttuvan järvinäköalan.

Talon suunnittelu alkoi jo hyvissä ajoin ja itse asiassa olimme päättäneet, että talo on yksitasoinen, ehdottomasti ja piste, koska tontillemme ei kuulu 1 ½ - tai 2-kerrosrakentamisen piiriin eikä tontillamme alakerta tule kysymykseen.

Eräitäkin tapaamisia ja piirustusten muovaamisia olimme käyneet läpi toisen talotalotoimittajan edustajan kanssa ja olimme jo päättäneet, että talo tulee sieltä, kunnes eräänä lauantaiaamuna marssimme tontille pitkän mitan kanssa ja halusimme nähdä luonnossa minne talon kulmat todella sijoittuvat tontilla. Totuus valkeni silmiemme edessä ja tuntui kuin meteoriitti olisi kajahtanut kaaliin: talo mahtuu tontille, mutta minne laitetaan autotalli! Itku melkein pääsi ja mieli maassa palasimme ruuanlaittoon kotiin, pöperökin maistui puulta. Sitten totesin, että ei auta muu kuin kaivella talokirjat esiin ja syventyä niihin uudestaan. Edelleenkin yritimme pysyä yksitasoisissa vaihtoehdoissa, kunnes totesimme, että se ei yksinkertaisesti onnistu ja jos tontille ei myönnetä poikkeuslupaa 1 ½ -kerroksiselle talolle, se on myytävä.

Kirjoja plärättiin ja plärättiin…, kunnes eteen tuli KANNUSTALON AURORA. Siispä otettiin yhteyttä Kannustalon myyjiin, Arja ja Tapani Saranpäähän, ja siitä se alkoi, heti oltiin samalla aaltopituudella, Arja ymmärsi mitä halusimme ja muutoksetkaan eivät olleet hänen mielestään mahdottomia. Jo parin tunnin päästä skannasin ja lähetin sähköpostia arkkitehdillemme Anulle. Hän tuntui heti ymmärtävän mitä mielessä piili ja millaista taloa haluamme ja lastenhoitoasioistakin siinä sivussa vaihdettiin. Niin laadukkaalta ja hyvin toimivalta kokonaisuudelta Kannustalo vaikutti, että jopa me vannoutuneet "ei ikinä-enää-rakentajat", kirjoitimme ennakkoluulottomasti nimemme hankintasopimukseen.

Syksyllä -05 aloittelimme jo hyvissä ajoin tontin raivaamisella. Puunkaatoa ja risusavottaa riitti joksikin aikaa. Joulukuussa oli kaivinkoneen aika "kuoria" tonttimme, jotta tiedetään mistä louhitaan ja minkä verran. Louhinta päätettiin tehdä talvella, jolloin louhintaliikkeiden kiireet helpottuvat ja hinnatkin ovat huokeammat.

Joulukuussa -05 selviteltiin louhintaa valvovia liikkeitä. Katselmustyöt ja tärinämittaukset päätettiin ottaa Pauli Nevalainen Oy:stä www.paulinevalainen.com. Kallistahan se on ja moni säästää tässä ja toivoo, että kaikki menee hyvin, mutta parempi toimia varman päälle jo etukäteen kuin ihmetellä sitten kun mahdollinen vahinko on jo tapahtunut.

Louhijat saapuivat paikalle ja jytinä alkoi. Eräät tarttolaiset ystävämme pitivät meitä aivan outoina ja järjettöminä; louhia nyt kalliota ja rakentaa sille (heillä kun ei harrasteta lähes lainkaan tämän tyyppistä rakentamista, johtuneeko sitten maaperästä, jossa ei esiinny tällaisia kalliokerääntymiä). Tuosta kauniista, lähes tasaisesta kalliosta tuli uskomattoman iso röykkiö kivilohkareita.

Sitten oli konekuskin aika näyttää kyntensä. Maansiirtotöistä vastasi pääasiassa paikkakuntalainen H & H Ruskeepää . Tonttimme uuden ilmeen luominen alkoi, kun noilla kivenlohkareilla aloitettiin pengertää tontin etelärinnettä. Vaatimustasoa nosti se, että halusimme ehdottomasti osan tontista säilyvän koskemattomana eli sinne ei kaivinkoneella saanut mennä jyräämään ja pilaamaan ihania sammaleita, jäkäliä ja lukuisia katajia. Konekuskimme saa kyllä kantaa ammattiylpeyttä hartioillaan; taitolaji on kaivinkoneen käyttäminenkin. Yllättävän nopeasti korkeasta kivivuoresta oli muotoutunut tulevalle talollemme tasainen alusta.

Talven tontti uinui lumipeitteen alla ja keväällä lumien sulettua alkoi rakentaminen. Päätin jo suunnitteluvaiheessa, että tässä projektissa haluan olla mukana myös raksalla, enkä vain keittiössä hellan ääressä. Niinpä on lapio heilunut ja lankkua kannettu ja "surrurauta" muutamien kommelluksine jälkeen pyörinyt sukkelasti. Yhtenä iltana "surratessani" anturaraudoitusta huikkaisin miehelleni, että "mitä me ollaan tehty vapaa-aikana aikaisemmin kun alettiin rakentaa!" Näin se on, se vain vie mukanaan. Lapset temmeltävät sujuvasti mukana rakennuksella, välillä tehden hyödyllistä ja välillä ei, kunhan saavat osallistua rakentamiseen ja touhuamiseen. Pienin herroistamme pitää kyllä meidät muut valppaina, kolmevuotias on uskomattoman nopea ja kun hän pistää juoksuksi, saa aikuinen todenteolla laittaa töppöstä töppösen eteen.

Talven käytimme tehokkaasti hyväksi, sähkösuunnitelmat, lvi ym. Ja tietysti meille naisille varmaankin se yksi tärkeimmistä asioista, keittiö, suunniteltiin tuona uskomattoman pitkältä tuntuvan talven aikana, jottei sitten parhaana rakennusaikana menisi siihen turhaan aikaa.

Keittiötarjoukset pyydettiin kolmelta valmistajalta, tarjoukset saatiin kahdelta. Yksi oli ilmeisesti liian kiireinen piirtämään ja tarjoamaan keittiötä lupaamanaan aikana. Harmi, sillä olisimme olleet erittäin kiinnostuneita tästä tarjouksesta. Kahden toimittajan kilvan voitti Puustelli www.puustelli.fi - ei hinnalla, vaan taloomme sopivien kalusteiden vuoksi. Ja mahtavaa palvelualttiutta osoitti Järvenpään Puustellin kauppias Virpi Kinnunen, sillä nämäkin kaupat tehtiin oman keittiönpöydän ääressä, kuten talokaupat Arjan ja Tapanin kanssa. Hienoa, että jotkut asiat hoituvat näinkin helposti, eikä aina tarvitse olla raahaamassa lapsia hoitoon tai pyytää hoitajaa kotiin. Keittiöasioista lisää myöhemmin, kunhan päästään asennusvaiheeseen.

"Eväselämä" alkoi lumien lähdettyä ja jälleen seurasi vaihe, jota voi kutsua rakentamiseksi. Tehtiin vesi- ja viemäriliittymät sekä levitettiin sepeli tulevan anturan / talonpohjan alle sekä tärytettiin ja tarkistettiin oikea lähtökorko rakennukselle.

29.4. lauantaina aloitettiin anturalaudoituksen teko ja neljä viikkoa myöhemmin antura oli valettu ja harkkosokkeli valmis.

Täytöt sokkelin sisään tehtiin sepelillä, jonka sisään tuli radon tuuletusputki. Ennen talotoimitusta laitettiin paikoilleen sokkelin ulkopuolelle patolevyt, bitumihuovat, salaojat ja sadevesiputkistot. Ja sitten vain kuumeisesti odotellaan talotoimitusta…