Suunnitteluvaiheen jälkeen rakentaminen konkretisoitui ja pääsimme todellisen pyörityksen pariin työmaalla. Maanrakennustöissä olimme jälleen onnekkaita ja saimme naapurin vinkkien kautta Petäjäveden luottoporukan "Ijäksen klaanin" kaivurihommiin. Heidän kauttaan hoitui myös kaikki tarvittava materiaali pohjatöihin styroxeista salaojaputkiin. Maanrakennustöissä saimmekin ensikosketuksen raakaan työhön, tällaiset hommat kun hoidetaan yleensä urakkatahtiin "all night long -käsitteellä". Onneksi kaivurin kone ylikuumeni lämpimässä syyshelteessä, jolloin ehti pyyhkimään hiukan hikeäkin otsalta. Tässä vaiheessa saimme myös huomata että "tasainen peltotonttimme" ei ollutkaan aivan tasainen. Jouduimme seuraamaan sivusta välillä kylmäsi sisältäpäin, kun naapurin velipoika Harjun Jarkko ajoi mursketta työmaalle - niinhän se menee, että joko kaivetaan tai täytetään…

Maanrakennustöiden aikana piti myös tehdä jo jonkinlaisia päätöksiä tulevasta lämmitysjärjestelmästä. Olimme kuitenkin ennalta päättäneet valita joko maalämmön tai pellettilämmityksen. Maalämpö houkutteli kovasti huolettoman käyttönsä vuoksi, mutta monet asiantuntijat pitivät talomme kokoa pienuutensa vuoksi (alle 200 m2) epäedullisena maalämmölle. Pellettilämmityksen valinta oli lopulta luonnollinen ratkaisu kun kuulimme lähinaapurimme olevan töissä pellettikattilatehtaalla eli asiantuntija-apua olisi luvassa jatkoa ajatellen.

Muotoilijana Tanno oli mieltynyt Aritermin pellettilaitteisiin visuaalisen ulkonäön vuoksi, mutta naapurin työpaikasta johtuen päädyimme HT-Energon Tulimax pellettikattilaan. Teholuokaksi valitsimme 20 KW:n kattilan, koska samassa kattilassa oli tarkoitus lämmittää käyttö- sekä lämmitysvesi. Samalla teimme kaupat markkinajohtaja Warmia Oy:n vesikiertoisesta lattialämmitysjärjestelmästä. Paloturvallisuuden vuoksi ja asuintilan säästämiseksi päätimme sijoittaa pellettikattilan autotallirakennukseen. Mikä oli myös luonteva paikka pellettisiilon sijoittamiseen. Naapurin Tuomo järjesti meille auttavaiseen tapaansa viikkosiilon rakennusajaksi ja saimme tehtaalta myös teräksisen vuosisiilon "kaverihinnalla". Talon ja tallin välille maahan kaivettiin lämpökanaaliputki, jossa virtasi sekä lämmitys- että käyttövesi.

Talotekniikkaa hankkiessamme otimme sähkö- ja lvi-urakoitsijaltamme Purasen Matilta ilmastointikanavat ja Valloxin Digit -ilmastointikoneen vesikiertoisella lämpöpatterilla. Kokonaisurakkaa ajatellen valintamme oli järkevä ja bonuksena Mattikin kuului vielä meidän lähinaapureihimme! Matin kanssa oli myös helppo tehdä sähkösuunnitelmat, koska Matti osasi toteuttaa suunnitelmamme.

Pohjatöiden jälkeen seurasi talon perustusten teko. Hankimme anturavaluihin Lammin Tassu -valumuotit, joiden asennus sujui ensikertalaiseltakin helposti. Ihastuimme jyväskyläläisen Turusen perheen Rauhala esittelyssä sokkeliin, joka oli muurattu HB-betonin Juha-julkisivuharkoista. Sokkeliharkko muistuttaa tyyliltään vanhoja käsin hakattuja perustuskiviä. Sokkelin muurauksen osalta olimme jälleen onnekkaita ja saimme vaimon serkun kautta Varkaudesta neljännen polven muurarit isä ja poika Pennasen. Oli hämmästyttävää nähdä miten nuo tuhannet harkkotonnit hyppäsivät siistiin riviin talomme perustukseksi. Isä Pennanen oli vanhan ajan mestareita ja osasi nauttia meidän apupoikien hyppyyttämisestä. Ja mitä laastiin tuli, niin eihän se ollut ikinä hyvää… joko liian löysää tai jäykkää, vaikka useampikin meistä yritti optimoida seossuhteita myllyn kahvassa.

Puhelin pirisee 3. joulukuuta aamuvarhain ennen kuutta aamulla. Kannustalojen rekkakuski soittaa ja kertoo, että tiet ovat sulaneet yön aikana peilipinnalle ja hiekkaa olisi saatava tien pintaan. Soiton jälkeen alkoi puhelinralli, jolloin herätämme kaikki lähinaapureista lähtien kysellen, että löytyisikö hiekkaa tai olisiko tietoa mistä voisi saada? Lopulta useiden soittojen jälkeen, vihjeen kautta saimme yhteyden Petäjäveden kunnan auramieheen, joka oli ollut hiekoittamassa kylän kevyen liikenteen väyliä jo yön pikkutunneilta lähtien. Parin tunnin odottelun jälkeen Jorma Kotamäki karautti traktorillaan paikalle ja pelasti päivämme.

Liukkauden lisäksi tonttimme haastoi kuskit jyrkän tienhaaran vuoksi. Naapurin talopakettikin oli tuotu paikalleen nosturin puomia penkkaan heittäen, jotta renkaille saatiin lisää pitoa. Onneksi nuorempi rekkakuski hallitsi hommansa ja taitteli molemmat rekat taidolla pihaamme. Sitten alkoi hulina: työmaavalot pystyyn, nosturit käyntiin ja trukkilavoja piha täyteen. Paikalle saapui asennusporukka Parkkonen, joka tarkisti perustusten mitat ja laittoi solumuovit alle sekä asensi alaohjauspuut seinien asennusta varten. Nosturi alkoi nostella seinäelementtejä paikoilleen ja fiilis oli korkealla. Unelmien Rauhala alkoi muuttua todelliseksi!

Parkkonen oli rauhallinen ammattilainen. Hän otti impulssinaulaimen kouraansa kuin "Dirty Harry konsanaan". Ilmoitti vain apupojalle, että naulaa "mustaksi" (=ammu nauloja niin paljon kuin sielu sietää…). Loppu sujuikin kuin tanssi. Ammattimaista työskentelyä, jota oli ilo seurata sivusta. Heidät oli aivan pakko palkita jouluglögipulloilla mestarillisesta suorituksesta!

Pystytystä seurasi ehkä rakennusajan ikävin vaihe, joka aiheutti myös pelonsekaisia tunteita. Pystytyksen jälkeen talo jäi odottelemaan vesikattomiehiä. Uutta asennusporukkaa - Mestarityö Saikkosta, joka oli tilattu talomyyjämme Kivimaan Veijon välityksellä. Pystytyksen ja kattohommien väliin osui itsenäisyyspäivän pyhä ja viikonloppu. Silloin luonto puuttui peliin ja alkoi puskemaan sateita taivaalta. Tässä vaiheessa oli vitsit vähissä ja soitot vastaavalle mestarille tiuhassa, jossa kyselin elementtien kastumisriskejä? Mestari rauhoitteli minkä ehti, että ei se talo niin pienestä kastu… olkaa rauhassa vaan. Näin vakuuteltiin myös Kannustalojen puolesta. Jostain syystä ei mieleen tullut ensimmäisenä kilistellä kuohuviinejä isänmaan kunniaksi…

Pystytyksen jälkeen saapui odotettu mies. Timpurimme Vesa Marttinen. Hommat alkoivat hiekkaleikeillä eli pohjan tasauksella ja vesijohtojen kaivamisella. Sitä seurasi eps-lattiaeristeiden levitys ja betoniraudoitusta jälleen. Vaikka lattiavalut sijoittuivat tammikuun lopulle, niin leudot kelit eivät tuoneet vaikeuksia. Kaikki sujui käsikirjoituksen mukaan "taas vaihteeksi". Viikon odottelun jälkeen kotimme alkoi hahmottua. Ensin nousivat märkätilojen väliseinät kahi-tiilistä ja sen jälkeen kuin käden käänteessä talomme oli "osastoitu" kertopuutolpilla labyrintiksi. Seinien levytys ja kattojen panelointi kävivät myös samalla rivakkuudella. Odotettu sisustusvaihe alkoi häämöttämään! Sen verran olimme oppineet rakentajatutuista, että seinien hieromiseen emme ryhtyneet vaan annoimme tasoitusurakan ruiskutasoittajille ja käytimme oman energian maalaamiseen. Annoimme timpurimme urakaksi myös ovien asennuksen sekä talomme listoitustyöt, jotka sujuvat ammattilaiselta nopeasti. Vesan tekemät tarkat jiirit huomattiin myös taloesittelyssämme. Vaikka olimme tehneet työsopimuksen Vesalle puoleksi vuodeksi, niin saimme Vesalta apua jälkeenpäinkin. Ystävystyimme Vesan kanssa rakennusaikana siinä määrin, että yhteydenpito jatkuu varmasti rakennusprojektin jälkeenkin.