Joku kokeneempi talonrakentaja antoi meille ohjeen, että miettikää sisustus valmiiksi ennen talopaketin saapumista, sillä sen jälkeen siihen ei ole enää aikaa ja energiaa. Väsyneenä tekee helposti tapetti- ja laattakaupoissa hätiköityjä ratkaisuja, jotka saattavat pyöräyttää koko rakennusbudjetin päälaelleen. Eli siihen asti on pyydetty tarjouksia ja kilpailutettu ahkerasti kaikki rakentamisen osa-alueet, mutta viime hetkellä saattaa paniikki iskeä laattakaupassa. Silloin on houkutus valita kalliimpi vaihtoehto, jos ainoastaan sen saatavuus on taattu ennen laatoittajan saapumista.

Päätimme välttää tämän viimehetken paniikin. Elokuussa tehtyjen perustusten teon jälkeen meille jäi koko syksy aikaa kierrellä sisustus-, tapetti- ja laattakauppoja. Talopakettimme saapuisi vasta joulukuun alussa. Myyjien ilmeet olivat aika hämmästyneitä, kun kuulivat että tarvitsemme laatat ja laminaatit aikaisintaan puolen vuoden päästä ja talopakettimmekin saapuu vasta muutaman kuukauden kuluttua. Jälkikäteen ajateltuna tämä oli erinomainen ratkaisu, sillä talopaketin saapumisen jälkeen on oikeasti niin paljon työtä ja yllätyksiä, että oli ihanaa kun sisustukselliset asiat olivat valmiina. Ja ei meidän makumme ollut muuttunut reilussa puolessa vuodessa yhtään, päinvastoin olimme tyytyväisiä aikaisempiin valintoihimme.

Sisustuksen suhteen meillä ei ollut suuriakaan erimielisyyksiä. Silmiämme miellyttivät hyvin pitkälti samat asiat, joten ajatukset talon sisustuksesta eivät aiheuttaneet suuriakaan kädenvääntöjä. Talomme julkisivu on perinteinen ja mittasuhteet vanhoista taloista, joten halusimme tämän tyylin jatkuvan myös sisätiloissa. Emme voineet kuvitellakaan modernia sisustusta vaan sisustyyliämme voi luonnehtia maalaisromanttiseksi, mutta hempeiden kukkakuvioiden sijaan suosimme enemmän raikkaita ruutuja ja raitoja.

Tannon käsityöt eli takorautaiset valaisimet, sängynpääty ja kynttilänjalat tuovat kontrastia sisustuksen vaaleuteen ja keittiön katon vanhat hirret antavat ryhtiä valkoiselle paneelikatolle ja -seinälle sekä valkoisten kaappien keittiöön. Sisustuslehtien tanskalainen maalaisromantiikka aiheutti ehkä ne pisimmät keskustelut. Pia olisi halunnut taloomme myös valkoiset lattiat, mutta tässä asiassa teimme kompromissin ja päädyimme ruskeaan country-tammilaminaattiin, jossa laminaattien väliin jää viistettyjen reunojen muodostamat raot eli hieman vanhan lankkulattian tunnelmaa. Talomme seinät ovat hyvin vaaleita ja rauhallisia eli tämän päivän trendikkäitä suurikuvioisia tapetteja meidän talostamme ei löydy. Ainoat väriläiskät seinissä ovat pojan huoneen vaaleansiniset tapetit ja toisen wc:n beiget ruututapetit. Sisustuksemme yleisilme on hyvin vaalea ja maalasimme lisäksi muutamia vanhoja huonekalujamme valkoisiksi, jotta ne olisivat sopineet paremmin uuteen kotiimme. Toki joukossa on myös muutamia antiikinruskeita kalusteita hieman tuomassa vaihtelua värimaailmaan.

Sisustuskiveä talossamme on saunan lisäksi keskellä asuntoa sijaitsevassa seinäkkeessä, joka kevyesti jakaa keittiön ja olohuoneen. Tähän asensimme myös kuituvalot, jotta kivien muodot tulevat paremmin esille iltavalaistuksessa. Pitkän harkinnan jälkeen asensimme sisustuskiviä myös keittiötasojen välitilaan. Kyselimme eri keittiövalmistajien ja -myyjien mielipidettä asiaan, sillä huokoinen kivi arvelutti lieden taustalla. Näimme jo silmissämme kuinka punaviinillä maustettu spagettikastike kiehuu ja roiskuu vaalealle sisustuskivelle. Alan ammattilaiset eivät osanneet meitä auttaa. Osa oli ehdottomasti sitä mieltä, että ei koskaan laittaisi tiskipöydän tai lieden taakse verhoilukiveä ja osa taas suositteli lämpimästi ja ehdotti kiven pinnalle suihkutettavaa suoja-ainetta. Ilmeisesti sisustuskivien käytöstä ei vielä ole riittävästi kokemusta. Tulevat vuodet näyttävät kuinka ne toimivat keittiössämme - ainakin vielä ne ovat säilyneet tahrattomina.

Sisustuskivien asennuksen sekä kaikki muut laatoitustyöt vesieristyksineen olimme antaneet Pian työkaverin puolison Antti Raution tehtäviksi. Antti hoitikin hommat kunnialla läpi, vaikka joskus olikin havaittavissa pientä niskan punotusta - ainakin silloin, kun Pia halusi kylpyhuoneeseemme muodin mukaisen seinään upotetun saippuahyllyn. No Anttihan veisti sen sananmukaisesti rälläkällä ja puutaltalla taidokkaasti kahitiilen uumeniin, mutta kommentoi samalla että heidän uuteen taloonsa ei sellaista ainakaan tule...

Halusimme kotiimme tulisijan sekä lämmityksen, että tunnelman takia. Edellisessä kodissamme oli kaakeliuuni ja olimme siihen erittäin tyytyväisiä. Tykkäsimme molemmat kuitenkin vanhoista kunnon pönttöuuneista lämmitystehon ja erityisesti ulkonäön vuoksi. Mielestämme pönttöuuni sopisi loistavasti talomme vanhaan tunnelmaan, joten uunin valinta ei kohdallemme ollut vaikea. Pönttöuunin metallikuoret tilattiin vihjeen perusteella suolahtelaiselta Ilomäen Vesalta omien mittojen mukaan, sillä Kannustalossamme on normitaloja korkeampi huonekorkeus. Muurarikin löytyi vanhoista "tiedostoista". Timo Kinnunen, joka oli pystyttänyt meille entiseen asuntoon uuniseppien kaakeliuunin. Timo on muuten rautainen ammattilainen eikä sen parempaa huumoriveikkoa löydy hevillä. Pitkän päivän muuraussession päätteeksi noin klo 01.00 Timo kysyi, että "josko alettaisiin siivota muuratessa syntyneet sotkut?" Siinä vaiheessa ei omat jalat tahtoneet kantaa enää.

Naapurin Ari maalasi ruiskulla pönttöuunin pinnan kauniin valkoiseksi. Uuniin hankittiin vielä hopeanhohtoiset kaarevat lasiluukut Pohjanmaan tiilirakenteelta. Perinteiset takorautaiset luukut olisivat olleet muuten ainoa oikea vaihtoehto, mutta koska pönttöuuni on talomme ainoa tulisija, halusimme lasiluukut, jotta tunnelman kannalta tärkeä elävä tuli olisi paremmin näkyvillä.

Alusta asti olimme päättäneet satsata omaa työtä juuri talomme sisustukseen. Yksi mittavimmista urakoista oli keittiö ja kaikki muut kotimme kiintokalusteet sisältäen kaikki kodinhoitohuoneen kaapistot sekä vaatekomerot, wc:n ja kylpyhuoneiden kalusteet. Keittiön suhteen Pialla oli selvät visiot tulevasta ja keittiösuunnittelu onnistuikin loistavasti Ikean kolmiulotteisella suunnitteluohjelmalla. Ohjelma laski kaiken lisäksi suunnitelman kustannukset saman tien. Ikealla oli vielä keittiökampanja, johon sisältyi kotiinkuljetus iskulauseella: "Kannamme keittiösi kotiin". Keittiön ja kiintokalusteiden saapuessa jouduimme kyllä itsekin kantohommiin ja saimme saldoksi reilut 200 pakettia. Kesä 2008 menikin melko lailla seiniä maalatessa ja kalusteita kasatessa. Ikean kalusteiden kasaus sujuikin loppumetreillä jo silmät ummessa, sen verran hommassa oli toiston makua. Tanno ei ehkä suosittele hommaa aloittelijalle, vaikka budjettia ajatellen syntyi reilu säästö. Halusimme Ikean keittiöön myös omaa käden jälkeä ja Tanno valmisti massiiviset lämpökoivuiset työtasot laminaattitasojen sijaan myös itse suunnittelemaamme keittiösaarekkeeseen. Pisteenä i:n päälle keittiösaarekkeen ylle saapui vielä pakettirahtina Savonlinnasta massiivinen taottu kynttiläkruunu, jonka oli takonut Tannon entinen oppilas Pauligin "kahviseppänä" tunnettu Teppo Nousiainen.

Kesä 2008 oli myös uuden kotimme valmistumisen odottelun lisäksi tulevan perheenjäsenemme odotuksen aikaa, mikä jarrutteli hieman Pian osallistumista sisustustöihin. Raskaudesta huolimatta Pia maalasi sinnikkäästi seiniä ja auttoi lattialaminaattien asennuksessa. Vauvan tulo oli myös hyvä syy kääntää välillä rakennusajatukset muualle, vaikka moni kyseenalaistaakin jaksamisen tällaisella yhdistelmällä.

Meidän sisustuksessamme esteettisyys ohittaa käytännöllisyyden ja lapsiperheeseen sopivina ei kaikkia meidän valintoja voi pitää, mutta olemme päätöksiimme tyytyväisiä. Tällaisia ovat esimerkiksi valkoinen sohva olohuoneessa (pestävät irtopäälliset), kahdet lasipariovet, lasiruutuseinä olohuoneessa (pallopelit sisällä sallittu vain pehmeillä palloilla). Myös puolipaneelit ja tapetit wc:ssä (ei vielä hammastahna roiskeita tapetissa, mutta entä sitten kun pesijällä on mittaa yli metri?) olivat riskejä lapsiperheessä. Ajattelemme, että kodissamme on elämää ja vauhtia, jonka jäljet saavat näkyäkin. Mielestämme tärkeintä on, että kaikki viihdymme talossamme. Yksi vaihtoehto olisi ollut laittaa puolipaneelit maatalousvanerista, kuten eräs lapsiperheen isä kertoi suunnitellessaan omaa tulevaa taloansa. Jos valkoisen sohvamme tilalle olisi valittu joku toinen vaihtoehto vain sen takia, että yritämme ajatella järkevästi ja käytännöllisesti niin olemme ihan varmoja, että joka kerta sohvaa katsoessamme katuisimme valintaa.

Tarkoituksemme oli myös maalata talomme samaisena syksynä ja Tanno oli sopinutkin työkavereiden kanssa maalaustalkoita pitkin syksyä, mutta luonto puuttui peliin ja viikonlopuille osuivat aina vesisateet. Uskaliaimmat naapurustostamme olivat päättäneet kuitenkin uhmata luontoa ja sutivat "Vinhaa" seiniin minkä ehtivät. Me odottelimme kuivempia syyskelejä, mutta ilmat viilenivät ja ajatukset maalaussäistä muuttuivat ristiriitaisiksi. Toinen maalitehdas sanoi: "Maalaa vaan" ja toinen: "Ei kannata enää".

Siirsimme maalauksen suosiolla keväälle 2009. Toukokuinen kevät toi tullessaan ihanteelliset maalaussäät. Tosin optimaalista maalaussäätä ei ole olemassakaan kertoi eräs maalarimestari, kun kyselin maalaukseen liittyviä lämpötiloja. Talomme maalattiin väritykseltään messu Rauhalan sinertävän helmenharmaaksi. Maalausurakkaa jatkui läpi kesän. Sinä aikana ymmärsimme mistä syntyy Rauhalan arvokas ja mahtipontinen ulkonäkö. Tietenkin vuori- ja koristelaudoista, joita tuntui riittävän loputtomiin. Jokainen laudat sahattiin ensin määrämittaan ja maalattiin aina kahteen kertaan - työllisyysvaikutukset olivat mittavat. Toinen työllistävä vaihe oli takapihan lasikuistilla, joka onkin itse asiassa kuin miniatyyritalo itsessään. Kattojen, seinien ja lattialautojen asentamista ja lopuksi tietysti maalausta… Mutta eihän Rauhala ole Rauhala ilman lasikuistia - tuota ihanaa lasipalatsia!