Kamppisen nuoripari suunnitteli ja toteutti oman Auroran

Rakennuksiin voi rakastua - tai ainakin melkein. Olemme avioliittomme aikana remontoineet rakkaudella 100-vuotiaan huvilan, piirtäneet monia pohjakuvia ja rakentaneet Kannustalon Auroran kodiksemme.

"Jos sitä joskus on joku tehnyt, niin pystyn siihen minäkin". Tämä lentävä lause on Mikan isän suusta. Hän on kirvesmiehenä rakentanut useita taloja. Näyttää vahvasti siltä, että rakentajageenit ovat siirtyneet myös isältä pojalle. Mukavaa on myös se, että Mariannella on innostus rakentamiseen ja sisustamiseen. Meillä molemmilla on ollut samanlainen asenne rakennusprojekteissa: aina on tehty ja yritetty, vaikka kaikkea ei ole etukäteen osattukaan.

Marianne vietti lapsuutensa aurinkoisessa Hangossa lähellä merta. Paikkakunnan vanhat huvilat saivat jo nuorena haaveilemaan omasta perinteitä kunnioittavasta talosta. Oma talo pyöri myös Mikan mielessä. Ensimmäiset talopohjat tuli piirrettyä jo kouluiässä. Jos pitäisi mennä joskus vielä koulunpenkille niin Mikasta voisi tulla vaikka arkkitehti. 15-vuotiaana Mika olisi päässyt opiskelemaan artesaani-piirtäjäksi Helsinkiin, mutta äiti jarrutteli sen verran, että Mika meni ammattikouluun Kokkolaan ja valmistui sähköasentajaksi.

Mikan piirtämiä pohjakuvia on vuosien varrella kertynyt useita. Ja kaikki ei ole ollut unelmointia. Piirrosten perusteella on tehty useampi talosuunnitelma mm. ystävien käyttöön. Lopulta pääsimme siirtämään ajatukset kynästä ikiomaan Auroraan.

Ennen oman talon rakentamista opiskelimme Keuruulla. Nuorena avioparina ja opintojen päätyttyä päätimme ostaa paikkakunnalta 100-vuotta vanhan kansallisromanttista tyyliä olevan huvilan. Talossa oli asunut monia paikallisia kuuluisuuksia, mutta rakennus oli vuosien aikana ränsistynyt. Talon peruskorjaus oli meidän ensimmäinen suuri rakennusprojekti. Kävimme kuuden vuoden aikana kaiken perusteellisesti läpi, vanhaa kunnioittaen. Peruskorjauksen yhteydessä perustimme kotimme alakertaan Cafe-Ahtolan talon nimen mukaisesti.

Alle kolmekymppisinä ja ilman mitään aiempaa kokemusta kahvilatoiminasta säntäsimme visiomme perään. Saimme paikan kovalla työllä kannattamaan. Opimme rakentamisen ohessa myös sujuvasti leipomaan, tarjoilemaan ja palvelemaan mukavia asiakkaita. Parhaimpana päivänä "kodissamme" kävi 300 asiakasta. Mutta kahvilanpito muodostui lopulta liian sitovaksi pienten lasten kanssa, joten päätimme myydä paikan ja jatkaa tulevaisuuttamme Turussa.

Haaveilimme, että jonakin päivänä saisimme rakentaa "sen oman" talon. Kiertelimme asuntomessuilla ja luimme sisustuslehtiä. Alusta alkaen olimme ihastuneet Kannustalon moniin asuntomessuvoittajiin. Mieleemme olivat jääneet muhimaan ainakin Ainola, Rauhala ja Aurora.

Visiittimme Turussa oli kuitenkin lyhytaikainen. Mika kaipasi takaisin kotikaupunkiinsa Pietarsaareen. Lopulta Mikan siskon mies Ari sai houkuteltua meidät pois Turusta. Kuulimme häneltä, että Pietarsaaressa olisi vapaita omakotitalotontteja. Meitä ei tarvinnut enempää houkutella. Olimme valmiit muuttamaan.

Kyläreissulla sitten kävimme katsomassa vapaita tontteja. Asuinalue olikin tuttua seutua, koska Mikan siskonperhe oli jo rakentanut talon alueelle. Paikka sopisi meillekin. Ympärillä asui paljon lapsiperheitä - pojilla olisi ikäistään seuraa ja pieneen sadan oppilaan kouluunkin oli matkaa vain 2 km. Laitoimme paperit vetämään ja pian saimmekin tietää olevamme tontin omistajia.

Kaksitoista vuotta avioliittoa tekee ihmeitä. Siinä ajassa makumaailmamme on hioutunut yhteen. Vuonna 2004 ihastuimme Heinolan asuntomessuilla messuvoittaja Auroraan. Aurorassa meihin teki vaikutuksen talon monet yksityiskohdat: korkea huonekorkeus, leveät koristelaudat, kuistien kolmiot ja tasaräystäisyys, valaistut pylväät, ikkunoiden alas lasketut vuorilaudat ja ristikkoikkunat. Aloimme toteuttamaan haavettamme: Kamppisen perheen yksikerroksinen Aurora, joka mukailee vanhanajan rakennustyyliä.

Teimme talokaupat kannustaloedustaja Vesa Peltoniemen kanssa. Sitä ennen Mika oli piirtänyt Aurorasta omat pohjakuvat "monivuotisella kokemuksella". Lopulta mallinsimme talon vielä 3-D muotoon selventämään sisustusratkaisujen toimivuutta. Johtavana ajatuksena meillä oli luoda talon sisälle selkeä symmetrinen järjestys. Viralliset arkkitehtikuvat tehtiin Kannustalolla.

Pääsisäänkäynnin kohdalta talomme jakaantuu kahteen samanlaiseen osaan. Talon toiseen päähän sijoittuivat kaikki makuuhuoneet ja talon toiseen päähän kodinhoito-, suihku- ja pesutilat. Lisäksi kodinhoitohuoneeseen sijoitettiin tilava vaatekomero, josta käsin vaatehuoltoa voidaan hallita. Huoneisiin ei näin tarvinnut rakentaa erillisiä säilytystiloja vaatteille ja jälleen tilaa säästyi. Olimme päätyneet rakenteellisesti helppoon ja edulliseen toteuttamistapaan. Talossamme ei ole hukkaneliöitä eikä ylimääräisiä käytäviä.

Saimme rakennusluvan noin 7 viikossa. Tontilla alkoi puiden kaato. Eräänä heinäkuisena iltana olimme myöhään tontilla ja istuimme Mikan kanssa kannolla kahvittelemassa. Ympäröivällä asuntoalueella ei kuulunut enää minkään työkoneen ääniä, vain hiljaisuutta. Sillä hetkellä olo oli - autuas.

Tonttimme maapohja oli loistava. Siihen oli hyvä rakentaa. Hiekkapohjainen, ei roudi, ei radonia. Pohjatyöt hoiti kokenut paikallinen maansiirtofirman yrittäjä. Yhteistyö hänen kanssaan pelasi mainiosti. Emme käyttäneet hiekkaa lainkaan, vaan kaikki oli sepeliä. Niin hyvät pohjat tehtiin, että konemieskin sanoi, ettei ollut vielä vastaavanlaisia pohjia tehnyt omakotitaloon. Saimme olla rauhallisin mielin siitä, että talopohjat ovat huolella ja laadulla tehty. Viikkoa ennen kuin talopaketti tuli, olimme tehneet kaikki perustustyöt ja tasoittaneet pihan. Jopa nurmialueen mullat oli levitettynä ja luonnonkivireunus asennettu rinteeseen. Se on harvinainen näky rakennustyömailla!

Aurinkoisena elokuun aamuna Kannusalon rekka ja nosturi ajoivat tontillemme. Tunne oli mahtava, kun unelma omasta Kannustalon Aurorasta alkoi toteutua silmiemme edessä! Talo näytti heti mieluisalle, vaikka vasta ulkoseinät olivat pystyssä. Siitä rakennusprojektimme talomme kanssa käynnistyi ja sitä kesti kokonaisuudessaan kymmenen kuukautta. Pääsimme muuttamaan Auroraamme kesäkuussa.

Rakennusaikana kaikki meni hienosti. Myös säät suosivat rakentamista. Maansiirtotöiden lisäksi ulkopuolista työvoimaa oli vähän. Mikan kokemus taloremonteista ja rakennusfirmassa olosta oli suureksi avuksi. Sähkötyöt tarkastutettiin asianmukaisesti ja LVI-työt teetettiin osittain muilla ulkopuolisilla työntekijöillä. Mika kätevänä miehenä rakensi kotimme lähes yksin omien suunnitelmiemme pohjalta. Mariannella ei ollut kertaakaan epävarma olo siitä, etteikö oma mies selviytyisi.

Palkkasimme aluksi takanmuurarin, mutta lopulta Mika päätti tehdä senkin itse, kun huomasi pystyvänsä siihen. Takka on varaava ja tuplakierrolla, joten lämpöä riittää. Avara tila mahdollistaa takan täysimääräisen lämmittämisen ja lämmön leviämisen tasaisesti.

Marianne toimi Mikan hanslankarina ja sai mm. tehtäväkseen maalata koko talon kertaalleen syksyn aikana. Kannustalon koristelistoja maalatessa ymmärsi, kuinka paljon enemmän lautaa on maalattavana, kuin perustaloissa yleensä ja se onkin yksi syy siihen miksi Kannustalo on ulkoapäin niin näyttävän näköinen.

Halusimme tehdä kodistamme itsemme näköisen. Vuosien varrella kerätyt huonekalut löysivät paikkansa uudesta kodista. Nautimme sisustamisesta yhdessä. Riidoiltakin vältyttiin, kun meillä esteetikkoina on samanlainen sisustusmaku.

Talomme takapihalla on vielä kaksi identtistä rakennusta - autotalli ja kesäkeittiö. Odotamme että saamme pitää kesäjuhlia pitkän pirttipöydän äärellä ensi kesänä. Autotallissa tulemme tekemään sisustustavaroita, joten laitoimme tarkoituksella neljä ikkunaa antamaan luonnonvaloa tilaan.

Kannustalon materiaali oli todella laadukasta. Rakennekuvat ovat erittäin hyvät muihin talovalmistajiin verrattuna. Jos osaa lukea kuvia, niin kaikki yksityiskohdat löytyvät paperilta ja rakentajan ei tarvitse soveltaa mitään ratkaisua.

Auroran julkisivu teetti työtä vähän enemmän, mutta lopputulos on mairitteleva. Kannustalo taisi olla ensimmäinen talotehdas, joka suunnitteli kuistit näin korkeana. Tämä vaikuttaa uskomattoman paljon ulkonäköön. Auroran kuisti on todella näyttävä. Talvella tunnelma vain paranee, kun kohdevalot valaisevat pilarit.

Kotimme taloesittelyssä lopputulosta kävi ihailemassa 400 vierasta. Jotkut vieraat viihtyivät paikanpäällä kokonaiset kolme tuntia. Kotimme on osoittautunut käytännössä hyvin toimivaksi. Nautimme päätilojen avaruudesta, ikkunaseinä rajaa mukavasti ruokailutilan ja olohuoneen. Samoin suunnittelemamme takka osoittautui hyväksi tilanjakajaksi.

Olemme iloisia, että työmme jälki on ollut hyvää ja yhtenä osoituksena siitä on ollut Mikan uudet rakennusprojektit, joista viimeisin on Kannustalon Vihervaara. Mika rakentaakin asiakkailleen mielellään Kannustaloja, sillä niissä on laadukkaat materiaalit ja Kannustalojen aina tyylikäs lopputulos.

Olemme tyytyväisiä tekemäämme kokonaisuuteen. Omasta mielestämme onnistuimme. Tällä hetkellä sisustus tuntuu oikealta, mutta meidät tuntien uudet ideat elää mielessämme koko ajan, eli mitä seuraavaksi...