"Rakentaisimmeko uuden vai laajentaisimmeko vanhaa?" Tämä ajatus on ollut mielessämme jo neljän vuoden ajan. Neljätoista vuotta sitten, kun rakensimme nykyisen kotimme, meille oli selvää ettemme enää ikinä rakentaisi uudestaan. Toisin kuitenkin kävi.

Ihana, vanha ja "kutistunut" talomme

Vanha talomme on muotoutunut käsissämme ihanaksi kodiksi, joskin se on ollut perheellemme muutaman vuoden hieman ahdas. Kun rakensimme aikaisemmin, meillä oli yksi lapsi ja toinen tulossa. Nykyään perheemme on kasvanut niin, että lapsia on isän ja äidin lisäksi viisi.

Neljä vuotta sitten muutimme pariksi vuodeksi ulkomaille ja jätimme talomme vuokralle. Ennen muuttoamme olimme tilanneet Kannustalolta esitteitä ja selailimme niitä ulkomailla asuessamme. Itse asiassa aloimme siellä ollessamme piirtää tulevaa kotiamme. Joskin ajattelin sen olevan haave, joka ei välttämättä koskaan toteudu.

Päätimme silloin, että jos vielä rakentaisimme, niin talossa pitäisi ehdottomasti olla muutama perusasia kohdallaan: lasikuisti talon etupuolelle ja terassi takana. Lasten huoneet sijoitettaisiin ylös ja tilaa pitäisi myös olla kavereiden kyläilyille.

Suomen kotimme "kutistui" lopullisesti ulkomailla asuessa. Ulkomaan kotimme oli iso talo, jossa jokaiselle oli omat huoneet. Palattuamme Suomeen ymmärsimme, että asialle olisi tehtävä jotain.

Johdatusta elämään

Olemme tottuneet elämässämme rukoilemaan vaikeiden kysymysten edessä. Kun kaksi vuotta sitten palasimme Suomeen, ymmärsimme, että tämä oli juuri sellainen ison rukouksen paikka. Samalla mietimme montaa eri vaihtoehtoa. Haaveena oli iso maalaistalo tai muuten iso vanha talo. Sellaista ei kohdallemme osunut, vaikka kiersimme katsomassa montaa isoa lähikunnan taloa. Yhtenä vaihtoehtona piirsimme myös oman talon laajennuksen, jossa käyttöullakolle tai autotalliin rakennettaisiin lisähuoneita. Loppujen lopuksi mikään vaihtoehto ei tuntunut hyvältä ja jäimme odottamaan.

Tulevan talon erityisvaatimukset

Yhden talon rakentaneena meille oli selvää, että jos rakennamme uudestaan, niin paikan täytyisi olla erityinen ja talon tulisi palvella koko perhettä myös tulevaisuudessa. Toinen yhtä selvä asia oli, että talon pitäisi olla Kannustalo.

Olimme pyöritelleet Kannustalon esitteitä käsissämme kauan, vertailleet Kannustaloa muihin perinnetalovalmistajiin. Lopputuloksena Kannustalo oli meille monessa suhteessa ykkönen, niin laadussa kuin sisällössä. Myös Kannustalon ulkonäössä oli jotakin sellaista, mitä olimme aina unelmataloltamme halunneet.

Rauhaa ja tilaa ympärille

Koska perheemme on tavallista isompi ja useammat talot on suunniteltu 2-3 lapsisen perheen kodeiksi, emme löytäneet valmista talomallia. Uskoimme, että Kannustalolta löytyy ammattitaitoa suunnitella meidän tarpeidemme mukainen koti. Suurena haaveena oli rauhaa ja tilaa ympärille - emme halunneet taloamme kiinni naapurin taloon! Mistään ei vain tuntunut löytyvän sellaista taloa tai paikkaa. Aloimme jo olla väsyneitä uuden kotimme etsintään ja siihen ettei asia näyttänyt ratkeavan.

Uusi tontti puuttuu ja vanha talo on myymättä

Eräänä päivänä, koimme että meidän tuli mennä katsomaan erästä tonttia, joka oli ollut myynnissä kohta vuoden ajan. Paikan päällä seistessämme tunsimme olevamme johdatuksessa ja päätimme ostaa paikan. Samanaikaisesti aloimme myydä entistä taloamme. Siihen tarvitsimme toisen ihmeen.

Marko oli asettanut tietyn hinnan, joka meidän olisi saatava vanhasta talostamme. Kiinteistövälittäjä ei siihen uskonut ja yritti, että hintapyyntömme olisi paljon alhaisempi. Tästä huolimatta Marko piti päänsä. Meni viisi viikkoa, ja ainoastaan yksi perhe kävi katsomassa taloamme.

Seuraavana perjantaina välittäjä soitti: "Nyt olisi yksi mahdollinen ehdokas, he menevät tänään sitä katsomaan klo 11 aikaan aamupäivällä", välittäjä hehkutti. Kello viiden aikaan, menetin jo toivoni - hekään eivät olleet kiinnostuneet. Kuudelta välittäjä soitti, että ostaja oli jättänyt tarjouksen, joka oli juuri se sama summa, jonka Marko oli ilmoittanut haluavansa talosta.

Oli alkanut uuden kodin aika.

Kannustalon edustajan juttusilla

Menimme tapaamaan Kannustalon edustajaa Ari Heponiemeä valmiit piirrustukset mukanamme. Marko oli kotona piirtänyt taloamme jo vuosien ajan ja suunnittelun lähtökohta oli Kannustalon Rauhala. Markolla oli 3D mallinnetut kuvat unelmiemme talosta, jotka veimme Arin nähtäväksi. Edustajamme Ari Heponiemi totesikin ettei työ ole ollut koskaan niin helppoa, kun asiakkaalla on jo valmiit piirustukset siitä mitä haluaa.

Työt tontilla alkavat

Kesän aikana talopiirustukset risteilivät meidän ja Kannustalon väliä, kun kotiamme yritettiin mahduttaa Kannustalon taloelementteihin. Vaikka arkkitehti ei aina ymmärtänytkään ajatuksiamme, hoiti Ari asioitamme hienosti tehtaalle ja suunnittelijan suuntaan. Lopulta saimme Kannustalolta piirustukset, mitä olimme jo kauan myös itse suunnitelleet.

Tontilla alkoivat raivaustyöt. Ensin sähköyhtiö kaatoi 15 kuusta sähköjohtojen tieltä ja me aloimme puutalkoot. Tontillamme sijaitsee 40-luvun vanha lautarakenteinen rintamiestalo, jonka sivustoilta kaadoimme vanhan kuusiaidan kumoon. Samoihin aikoihin elokuussa jätimme rakennuslupahakemuksen. Lupa heltisikin sopivasti pari päivää ennen kaivinkoneen saapumista.

Marja-Leena ja Marko Erkkilä