Kaivuuhommia ja arkeologiaa

Syyskuun alku meni kaivaessa ja panospuhdistamon asennuksessa. Tonttimme sijaitsee aivan rannassa ja koska muutaman sadan metrin päässä on jyrkkä kallioseinämä, niin päätimme teettää kunnollisen maaperätutkimuksen. Yllätyimme, kun monet alan firmat eivät halunneet tehdä näin pientä hommaa. He joko suoraan kieltäytyivät tai hinnoittelivat työn pilviin. Lopuksi Taratest Oy tarttui toimeen ja kävi poraamassa 4 reikää, joista varmistui, että kallio ei tule vastaan. Ensimmäiset 8-10 metriä on puhdasta tiivistynyttä savea, joka kaivaessa "lisääntyi" niin, että sillä maalla täytimme omaa tonttia ja naapurissa olevan maatilankin pihaa. Vain 1/5 osa maasta mahtui omalle tontille. Kaivaessa löytyi vanha salaojaputki, joka oli kaivettu maahan käsipelillä 50 vuotta sitten. Kyllä siinä on tainnut höyry nousta kaivannosta, kun hakut ja lapiot on iskeytyneet samaan kovaan savimaahan. Jotta panospuhdistamo varmasti pysyisi paikallaan, eikä nousisi ylös kuin korkki, niin sille valettiin omat ankkurit betonista. Ankkurit asetettiin puhdistamolle kaivetun kaivannon pohjalle, joihin puhdistamo kiinnitettiin liinoilla.

Talomme alle tulee täyskorkea kellarikerros ja siksi monttu kaivettiin 3-4 metriä syväksi. Kyllä siinä oli mökkiläisillä ihmettelemistä, että maan sisäänkö aikovat koko talon laittaa, kun vievät kuorma-autoilla koko tontin pois!? Kaivuun jälkeen monttua täytettiin murskeella. Syyskuun lopulla valoimme anturan ja odotimme valuharkkokuormaa, josta kellari rakennetaan. Ensimmäiset kivet muurattiin kuun lopussa ja sitä työtä jatkuikin useampi viikko.

Kahden raksan loukku

Harkkojen muurauksen ja muuttokuorman tekemisen ohessa remontoimme tontilla sijaitsevaa rintamamiestaloa asuttavaan kuntoon. Maalasimme tilapäiskotimme kesällä ja laitoimme sisäsuihkun ja -wc:n. Minä tein muuttoa ja Marko latoi harkkoja. Jottei asiat olisi jääneet liian helpoiksi, otimme koiranpennun kaiken kiireen keskellä.

Muutimme mummonmökkiimme marraskuun alussa. Ensimmäinen konkreettinen muistutus vanhasta talostamme oli sulakkeiden rikkoutuminen. Elämä 1-vaihe sähköllä toimivassa talossa oli haastavaa; jos halusin tehdä ruokaa, piti ottaa patterit pois päältä, jos pesin pyykkiä, en voinut tehdä ruokaa! Kun pesin ensimmäisen koneellisen pyykkiä, niin koko talo heilui linkouksen aikana, etenkin palomuuri! Saa nähdä kestääkö väliaikainen kotimme koko rakennusprojektin ajan!

Kellari alkaa nousta

Marraskuun alkupuolella puolet kellarin muurista oli tehty ja aloitimme harkkojen valun. Marko ja poikamme Johannes aloittivat työt aamu kahdeksalta ja illalla kymmeneen mennessä juttu oli ohi. Isä ja poika tekivät monen miehen työt. Marko ohjaili pumppuauton letkua kivien sisään ja Johannes vibrasi betonin. Onneksi välillä pumppuauton kuljettaja tuli avuksi, joten hommat helpottuivat kovasti. Seuraavaksi "laatikkomme" täytettiin hiekalla sisältä ja osittain ulkoakin. Marko ajatteli tehdä osan siitä itse, kun kaivuri ei ylettynyt talon taakse ja sivuilta sinne ei päässyt. Kuski toi Markolle vuokralle näppärän Bobcatin, josta alkoikin varsinainen seikkailu.

Koneet helpottaa elämää - varsinkin rakentamista

Marko oli innoissaan uudesta koneesta: "Ei enää lapiohommia, vaan nopeasti koneella hiekat paikoilleen." Astuttuaan koneeseen sisälle, hänestä tuntui, että vempaimessa on nappuloita ja mittareita kuin suihkukoneessa. "Pitäisiköhän hehkutusta käyttää, onhan kone kuitenkin diesel?" Mutta kun painoi hehkutusnappia, niin mitään ei tapahtunut! Penkin vieressä nökötti käyttöohjeet, mutta niitähän käyttävät vain aloittelijat ja luuserit! Kyllähän insinööri nyt konetta kun konetta osaa käyttää ilman ohjeitakin. Koneesta löytyi Särkänniemen laitteista tuttu turvakaari, jonka paikalleen asettamisen jälkeen kaikki nappulat alkoivat toimia. Laitetta oli helppo liikutella, kun oli vain kaksi kahvaa. Toisesta liikkui kone ja toisesta kauha. Eikun töihin.

Puolen tunnin ajelemisen jälkeen Marko löysi itsensä jumista lievässä alamäestä. Tarvittiin naapurin traktoriapua ylösvetämisessä. Hän jätti meille taljan seuraavaa mahdollista avustuskertaa varten. Seuraava haaste oli renkaan irtoaminen vanteilta. Taas hälytettiin naapuri apuun kun rengas ei irronnutkaan tavallisilla työkaluilla. Loppupäivä menikin sitten korjausreissuun. Seuraavana päivänä moottori ylikuumeni ja tarvittiin jäähdytysnestettä. Saimme vuokraamon kanssa sovittua muutaman lisäpäivän samaan hintaan. Pari päivää sujuikin sitten ihan hyvin! Lopuksi Bobcatistamme tyhjeni vielä akku ja laite ei enää käynnistynyt, kun olikin jo aika palauttaa se vuokraamoon! Päätimme, että seuraavalla kerralla vuokrataan koneen lisäksi ammattimies sitä ajamaan!

Tuli kuitenkin kiire…

Kellarin seinät olivat puoleenväliin asti valmiit, kun huomasimme, että aika ei riitä. Talopakettimme toimitus oli jouluviikolla. Tässä vaiheessa oli kätevää, että vastaava työnjohtaja välitti myös työvoimaa. Kivimiehet Tero ja Jaska olivat valmiina viimeistelemään kellarikerroksen talopaketin alle. Puhelimessa Tero sanoi, että "eiköhän toi oo kahden viikon homma, niin ontelot on päällä". Ajattelin, että noinkohan vain ja pyysin kaveria kuitenkin tulemaan paikan päälle arvioimaan työmäärää. "Taitaa mennä kolmekki viikkoo, kun on mahrottoman monta mutkaa ja neliöö", totesi Tero työmaan nähtyään. Ajattelimme, että onneksi jää yksi viikko varoiksi ennen talopaketin toimitusta. Alkoi tuntua, että hommahan alkaa olla mukavasti hanskassa.

Kuinka väärässä olimmekaan! Ensimmäisenä päivänä saatiin tellingit pystyyn ja valtava määrä valuharkkoja tellingeille odottelemaan latomista. Työmiesten lähdettyä kotiin, yksi tellingeistä petti suuren painon alla ja kolme lavallista harkkoja kaatui maahan. Onneksi tilanteessa oli varjelusta ja kukaan ei jäänyt painavien lavojen alle! Hiljalleen kellarin seinät alkoivat nousta seuraavaan valukorkeuteen. Moneen kertaan kyselimme Terolta, että ehtiikö tämä varmaan valmiiksi ajoissa? Viikonkin viive olisi siirtänyt toimituksen hamaan tulevaisuuteen ja talvialennukset taivaan tuuliin. "Joo, kyllä kerkee", oli Teron vastaus joka kerta. Kaverit saivat paiskoa hommia oikein toden teolla, kun kiire alkoi iskeä päälle.

Ihmeiden aika ei ole ohi

Viikko aikaa ja kellarin seiniä ei ole valettu, ontelolaattoja asennettu eikä vahvikevaluista tietoakaan. Kaikki toimitukset oli kuitenkin tilattu, niin kuin mitään ongelmaa ei olisikaan. Tässä vaiheessa Marko totesi, "Nyt olemme tehneet kaiken mahdollisen, mitä inhimillisesti voi tehdä. Vaikka tilanne näyttää siltä, että mitenkään kaikki kuljetukset ja valut eivät onnistu, niin uskossa näen jo talomme pystyssä kahden viikon päästä. Silloin nauramme kaikille näille vastoinkäymisille." Jätimme murehtimisen rukouksessa Taivaallisen Isän käteen.

Sitten alkoikin merkillinen ajanjakso. Asiat, säät ja toimitukset sujuivat kuin unelma. Seinävalu saatiin valmiiksi sopivan leudoissa olosuhteissa. 10. Joulukuuta pumppuauto ajoi pihaan liejuisen sähkökaivannon yli heittämällä. Onneksi oli ronski kaveri ratissa, sillä joku toinen olisi saattanut todeta, ettei tuonne voi ajaa. Seinävalu saatiin kunnialla valmiiksi ja jäimme odottelemaan seinän kuivumista, sillä ontelot oli tarkoitus nostaa päälle 2 päivän päästä.

12.12 nosturiauto oli tullut paikalle jo edellisenä päivänä. Odottelimme ontelolaattojen saapumista. Niiden oli tarkoitus olla paikalla millä minuutilla hyvänsä, sillä olimme puhelinyhteydessä tämän tästäkin. Sitten katkesivat sähköt… ei vain meiltä, vaan koko tieosuudelta. Syynä oli meidän ontelolaattakuljetus, joka oli katkaissut yhden sähkötolpan tukiharuslangan, joka oli singahtanut voimalinjojen päälle oikosulkien kaikki vaiheet. Siinä sitä mitattiin naapurirakkautta, sillä naapurin maatilalla oli illalla tiedossa suuret pikkujoulujuhlat. Suuren vierasjoukon ruuanlaitto ja leipomiset loppuivat kun seinään. Totesimme, että "Herra koettelee, muttei hylkää… " Sähköyhtiön mies sattui olemaan vajaan kilometrin päässä, kun sain hänet puhelimella kiinni. Tarkistus ja korjaus tapahtui pikavauhtia ja sähköt olivat poissa vain vajaan tunnin. Ontelolaatat paikoilleen ja kellarilla oli katto!

Yöllinen puhelinsoitto

Torstai-iltana 13.12 olin pitkästä aikaa päässyt ajoissa nukkumaan jo kymmenen jälkeen. Klo 22.20 puhelin soi ja keskipohjanmaalaisella murteella kysyttiin, että mihinkähän näitä talopaketin osia voi laittaa. Talopakettimme oli saapunut…

Marja-Leena ja Marko Erkkilä