Valkosen perheen Long Island

Perustuksia tehtäessä ei ole vielä suuria tunteita mukana. Suuret tunteet syntyvät silloin, kun talopaketti saapuu paikalle! Näin kävi meillekin

Heinäkuun alussa kotimme saapui kumipyörien päällä - tai ainakin osa siitä. Perheen pojat olivat katsomassa rekan saapumista ja avustamassa elementtien kasaamisessa. Kannustalolta oli paikalla kaksi pystyttäjää. Heiltä kului suuren talomme pystytyksessä neljä kokonaista päivää ja talo seisoi jo omilla jaloillaan. Pystytyksen apumiehinä hääräsivät Joona, Joonaksen ukki ja Tapio. Säästimme siinä aikaa, kun Kannuksen miehet saivat olla katolla koko ajan ja me pidimme huolta, että tavara liikkui edestakaisin. Miesten lähdettyä talo näytti ulkopäin jo melko valmiilta.

Suojasimme rakennustavaran todella hyvin. Se kannattikin tehdä, koska kesä oli sateinen. Aluskate saatiin ripeästi asetettua paikoilleen ennen tiilien ladontaa. Alun perin tiilikaton tekoon oli budjetoitu viikko, mutta teimme sen viiteen mieheen lopulta kahdessa päivässä. Tässä olikin merkittävänä apuna jälleen kerran Maaritin isä, joka on työskennellyt peltiseppänä koko ikänsä talojen kattoja rakennellen. Korkeissa paikoissa Joona oli kuin kotonaan, mutta Tapio pysytteli mieluummin tukevasti maan kamaralla. Välillä Maarit joutuikin huutelemaan Joonaa jo pois kattotöistä. Kattotalkoissa avusti myös sähkömiehemme Mauri ja tuleva rakennusmiehemme Iska.

Tässä vaiheessa totesimme olevamme jo hieman etuajassa Valkosen perheen "planista" (=syödään joulukinkku uudessa kodissa). Seuraavaksi oli vuorossa räystäsaluslautojen teko ja katon reunatiilien asennus. Nämäkin menivät kaikki suunnitelmien mukaisesti. Tästä seurasi välittömästi siirtyminen jo seuraavaan työvaiheeseen - maalaamiseen. Maaleina käytimme Teknoksen maaleja, joka oli luontevaa meille, koska arvostimme heidän laadukkaita maaleja.

Halusimme tehdä koko talon ulkopäin valmiiksi omalla talkooporukalla; ukki taiteli ränni- ja räystäspellit paikoilleen, samalla kun Tapio ja Joona viimeistelivät ulkopuolta. Näin vapautimme muut työmiehet sisäpuolisiin töihin. Kaikki meni eteenpäin suunnitelmien mukaisesti. Ainoa pieni yllätys ulkotöissä oli se, kuinka työlästä oli pelkkien rakennustelineiden siirtely talon ulkopuolella. Muihin aikaa vieviin työvaiheisiin kehittelimme uusia työtapoja. Esimerkiksi ikkunaluukkujen maalaamiseen olisi mennyt ikuisuus pensselillä. Hommasimme pienen maaliruiskun ja homma alkoi toimia näppärästi.

Kun vettä oli satanut, satanut ja satanut, niin aloimme pohtia yläkerran parvekkeen kattamista. Alkuperäisissä kuvissa tila oli ilman katetta. Soitimme Kannustalon edustajalle Jarkko Vanhatalolle ja Jarkko ajoikin työmaallemme saman tien. Nopea soitto tehtaan rakennesuunnittelijalle ja olimme päättäneet, että jatketaan talon kattoa ja lisätään pilarit tukemaan rakenteen kantavuutta. Näin nopealla toiminnalla terassimme pääsi sateelta suojaan. Yhteistyö Seppo Kokon ja Jarkko Vanhatalon kanssa on sujunut äärettömän positiivisissa merkeissä koko prosessin ajan. Olemme olleet tyytyväisiä.

Talonrakennus on ollut myös Joonakselle hyvää oppia. Joonaksesta onkin muodostunut ukin luotettavin aisapari. Ukki totesikin apumiehen innokkuuden olevan sitä luokkaa, että työmaalta kotiin lähteminen on toisinaan hankalaa kun "piiskuri" yrittää houkutella vielä yhden tiilivarvin kimppuun! Taloprojekti on Joonakselle jo toinen, ensimmäistä kotia rakennettaessa ikää oli kunnioitettavat kuusi vuotta! Siltä työmaalta mieleen on jäänyt erityisesti se kun lipputankoon kirjoitettiin oma nimi.

Tapio on ollut työssä välillä melkein 24h/7. Välillä on oltu ylikierroksilla, kun raksalle tullaan jo ennen seitsemää ja sieltä jatketaan omalle leipätyömaalle ja taas illalla takaisin raksalle. Päiville tulee helposti pituutta tuplat. Vapaapäiviä ei ole montaa ollut, mutta tarkoituksena onkin viedä tämä "Plan Valkonen" päätökseen aikataulussaan.

Tuleva Long Island -kotimme on houkutellut muitakin samasta talomallista kiinnostuneita rakentajia katsomaan työmme jälkeä. Kerran törmäsimme sveitsiläiseen pariskuntaan, joka on muuttamassa Suomeen töihin. Heilläkin oli toivomuslistallaan oma Long Island -koti. Tässä mallissa on "se jokin", joka saa talon tuntumaan kodilta.