Oi Mamma, kun siellä oli kaunista!

Meri on ollut perheellemme tärkeä elämänkumppani. Sen ääressä on kalastettu ja veneilty. Tänään myös uusi kotimme katselee meren ulapalle.

Olemme kotoisin Pietarsaaresta ja tapasimme ikuisuuksia sitten… vuonna 1971. Olemme kasvaneet pienestä pitäen rannikolla. Björn on vanha meripartiolainen ja jo naimisiin mennessä meillä oli oma moottorivene. Meri, vene ja omat lapset ovat olleet tärkeitä meidän molempien arkielämässä.

Muutimme nuorena Vaasaan opiskelemaan, Björn insinööriksi, ja työura Wärtsilässä on pitänyt perheen leivässä kiinni. Björnin työkin on liittynyt mereen - laivojen dieselmoottoreiden kehitystyö ovat pitäneet miehen talossa jo 31 vuotta. Marit on ehtinyt hankkia koulutusta ja työkokemusta monilta eri alueilta. Merkonomin ja sairaanhoitajan tutkinnon suorittanut Marit toimii tänään kirjanpitäjänä Wärtsilän talousosastolla.

Ensimmäinen talomme rakennettiin vuonna 1981. Kodissamme oli loiva harjakatto ja siihen lisättiin mansardikatto myöhemmin, kun tarvitsimme enemmän tilaa. Pihaan rakensimme samalla tyylillä tallin. Hankimme ensin yhden hevosen tytöille ja myöhemmin hevosia oli jo kaksi. Hauskinta koko hommassa oli se, että koko perhe alkoi ratsastamaan. Isä, äiti ja tytöt Victoria, Alexandra ja Fredrica.

Jo ensimmäinen kotimme hitsasi perhettämme yhteen. Meillä syntyi hevosten lisäksi muitakin yhteisiä mielenkiinnon kohteita lastemme kanssa. Kodistamme on aina löytynyt myös koiria, kissoja, marsuja tai kaneja. Vapaa-aikana olimme luonnossa ja merellä. Koti on kiinnostanut meitä vanhempia enemmän kuin ravintolat ja tanssilattiat. Työhön liittyvä istuminen, kokoukset ja tietokoneet vaativat vapaa-ajalta aivan erilaista elämää. Olemme huomanneet, että puutarhanhoito, rakentaminen ja sisustaminen luovat ihanteellisen vastapainon työelämälle. Tänään molemmat hevosemme on annettu pois ja tytötkin ovat jo muuttaneet pois kotoa. Elämässämme on edessä kokonaan uusi mielenkiintoinen vaihe.

Päätös rakentamisesta kypsyi mielessämme pikku hiljaa. Halusimme muuttaa, koska edellinen kotimme piharakennuksineen oli liian suuri. Sukulaiset asuivat muualla ja emme löytäneet yhtään järkevää syytä miksi olisi pitänyt jäädä paikoilleen. Lisäksi kaipasimme meren läheisyyttä. Meillä ei ollut kesämökkiä, emmekä olisi jaksaneet pitää huolta talosta ja kesämökistä. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi talon rakentaminen meren rannalle. Siinä saisimme kodin ja kesämökin samassa paketissa. Lasten muutettua pois, suunnitelmamme alkoivat kypsyä käytännön ratkaisuiksi.

Ensimmäiseksi aloimme etsiä vapaita merenrantatontteja. Tähän kului melkein viisi vuotta. Björn on nyt 55-vuotias ja tajusimme silloin, että tämä oli viimeinen mahdollisuutemme rakentaa. Nyt tai ei koskaan.

Löysimme tontin Maksamaalta, joka on sopivan ajoetäisyyden päässä Vaasan työpaikoistamme. Tämä oli viides tontti, jota olimme katsomassa. Tontti oli varattu, mutta meidän onneksemme varauksen tehnyt henkilö perui ja teimme paikasta tarjouksen. Tontin korkeuserot olivat mahtavat. Talo tulisi olemaan kahdeksan metriä merenpinnan yläpuolella ja siksi rakentamisprojektista muotoutuisi erittäin haasteellinen. Uskomme, että kohtalo oli paikan tarkoittanut sen meille.

Nuorin tytöistämme ei ollut alkuun ollenkaan innoissaan ajatuksestamme rakentaa meren rannalle. Mutta käytyään paikalla eräänä kauniina iltana, kuulimme sydämestä nousseet sanat: "Oi Mamma, kun siellä oli kaunista!".

Tonttimme sijaitsee kunnan kaava-alueella. Alueen 19 tontista (2500-5000m2) yhdeksän on rantatontteja. Infrastruktuuri alueelle on huippuluokkaa; asfaltoidut tiet tonteille, katuvalot, tele-kuitukaapeliverkosta, katujen nimikilvet jne. kaikki valmiina jo aikaisessa vaiheessa. Tähän kaikkeen olimme tietysti erittäin tyytyväisiä.

Seuraavaksi kahlasimme kaikki suomalaiset ja ruotsalaiset talotehtaat läpi ennen lopullista päätöstä. Huomiomme kiinnittyi usein Kannustalon Auroraan. Kenelläkään ei ollut yhtä kaunista 1-kerroksista taloa. Kotimme oli löytynyt! Emme edes halunneet kilpailuttaa muita talotehtaita, niin varmoja olimme päätöksestämme. Halusimme Kannustalon Auroran elämänkumppaniksemme!

Työjako oli alusta asti selvä. Björn piti budjetista kiinni ja etsi urakoitsijat. Marit kilpailutti sekä pyysi tarjouksia ja paneutui kodin tuleviin sisustusratkaisuihin.

Talokaupat teimme Vaasan Kannustalon Vaasan edustajan Göran Granön kanssa. Talopakettimme sopivasti ajoittui heinäkuulle. Kävimme myös tutustumassa vastaavan tyyppiseen Auroraan ennen oman kotimme saapumista. Talomme löytyi suoraan Kannustalon Aurora-taloesitteestä. Ainoat muutokset, jotka taloon teimme löytyvät talon sisäpuolelta. Suunnittelimme sen itse ja lopulliset kuvat piirrettiin talotehtaalla meidän tarpeitamme silmällä pitäen.

Kauniit näköalat merelle vaativat kotiimme isot ikkunat. Olohuoneemme muistuttaakin elävää taulua. Läheisellä sillalla lintubongarit laskivat jokin aikaan sitten 36 merikotkaa. Mikään taulu ei vedä vertoja olohuoneemme suurille ikkunoille, josta saamme seurata melkein päivittäin merikotkan ylvästä lentoa.

Kodissamme ei ole saunaa ollenkaan. Siihen on yksinkertainen selitys. Sauna rakennettiin erillisenä lähemmäksi meren rantaa. Björn suunnitteli, piirsi ja rakensi saunan alusta loppuun asti itse Kannustalon hengessä. Värit, kattokulmat, pilarit ja ikkunat noudattavat samaa Kannustalon linjaa alusta asti. Myös autotalli on rakennettu samoilla periaatteilla. Lopputulokseen olemme erittäin tyytyväisiä. Sauna istuu talomme kanssa maisemaan luonnollisesti. Ihan kuin ne olisivat aina olleet paikallaan.

Pienellä paikkakunnalla kaikki tuntevat toisensa ja jos yrittäjä on epärehellinen niin maine menee nopeasti. Saaristossa kaikki tuntuvat olevan rehellisiä tekijöitä. Kunnan rakennustarkastaja tunsikin kaikki urakoitsijat henkilökohtaisesti. Maksamaan kunta oli tehnyt hyvän esitteen, josta kunnan omat työmiehet löytyivät. Tästä oli meille suuri apu. Varmistimme rakentamisen sujumisen tilaamalla kaikki tarvitsevamme urakoitsijat jo puoli vuotta aikaisemmin.

Tarkistimme vielä kunnan rakennustarkastajalta kuka oli "oikea työmies". Saimmekin kaivinkoneenkuljettajan, joka teki vaikeassa maastossa töitä kauhallaan ikään kuin "oikealla kädellään". Putkimiehen työnjälki oli todella siistiä. Hän siivosi paikat aina ennen lähtöönsä. Kirvesmiehet olivat taitavia, tehokkaita ja luotettavia kuten kaikki muutkin urakoitsijamme. Jokainen tuli ajallaan, teki mitä piti ja työnjälki oli hyvää. Pystyimme luottavaisella mielellä katsomaan sivusta koko projektia.

Olemme aina olleet kovia tekemään itse. Björn on rakentanut veneet, peräkärryt ja edellisen talommekin pitkälti itse, mutta tällä kertaa päätimme antaa talomme runko- ja ulkopuoliset työt urakoitsijoille. Itse keskityimme kotimme pintoihin, kaappien asennukseen, listoitukseen ja sisäpuolisiin maalauksiin.

Palkkatyössämme emme pääse näkemän työmme tulosta niin nopeasti, kun tehdessämme työtä itsellemme. Silloin kaikki näkyy heti ja se lisää motivaatiota. Rakentamisvaihe meni hyvin ilman suurempia väsymyksen tunteita. Kaaoskuukausi elämässä syntyi vasta muuttovaiheessa, kun jouduimme meistä riippumattomista syistä muuttamaan pois vanhasta kodistamme nopeamassa aikataulussa. Sen rumban jälkeen pitikin vetää pari viikkoa henkeä!

Rakentaminen aikana huomasimme, että talotekniikka on muuttunut kovasti viimeisten vuosien aikana. Uudessa kodissamme on sähkökaapeleitakin varmasti tuplasti enemmän kuin vanhassa kodissamme. Yksikerroksiseen taloon oli helppo suunnitella LVI-järjestelmä. Sähkösuunnitelma tuli Kannustalolta. Vesi tulee kunnan putkia pitkin, mutta harmaat vedet joudumme puhdistamaan itse.

Rakentamisajan suurin ongelma oli se, että emme voineet rakentaa autotallia aiemmin johtuen raskaan kaluston liikenteestä tontillamme. Tämä aiheutti pieniä varastointiongelmia materiaalille. Kaikesta kuitenkin selvittiin. Jälkeenpäin ajatellen meidän olisi kannattanut tilata osa tavaroista vähän myöhemmin. Taukopaikaksi saimme vuokrattua asuntovaunun ja se oli korvaamaton apu talvipakkasilla. Siitä muodostuikin käytännössä kakkoskotimme koko rakentamisen ajaksi.

Kotimme sisustusideat ovat nousseet monista sisustuslehdistä ja -ohjelmista. Halusin vähän isomman keittiön kun aiemmin ja paljon valoa sisätiloihin. Rakastan isoja ikkunoita. Koti on parhaimmillaan kun seinät eivät estä avaran tilan syntymistä. Korotettu huonekorkeus ja vaaleat värit olivat sisustussuunnittelumme lähtökohtia.

Vanhasta kodista toimme joitakin huonekaluja, jotka ovat olleet perheessämme koko avioliittomme ajan. Uudessa kodissamme on siis jotakin uutta ja jotakin vanhaa. Uusia hankintoja teimme mm. Helsingin Cobellosta ja Ikeasta. Vaasassa Pentikiltä, Rebeckasta ja Säteestä. Useat valaisimet ja monet esineet ovat kirpputorilöytöjä. Minulle ei ole tärkeätä, mistä tavara on ostettu vaan se, että sopiiko se minun kotiini. Talo on tyyliltään juuri meidän näköisemme. Ei liian steriili vaan kodikas, josta löytyy sopivasti myös elämän mukanaan tuomaa tunnetta.

Puutarhamme on vasta suunnitteilla. Isoisälläni oli aikoinaan kauppapuutarha. Siellä syntyi rakkauteni kukkiin. Sainkin nuorena tyttönä mukavan palautteen eräältä ammattivalokuvaajalta: "Sinulla on tyttö yhtä hyvä värisilmä kun isoisälläsi". Nämä kauniit sanat ovat varmasti vaikuttaneet läpi elämäni - myös Auroramme syntymisessä.