Villa Aurinkorinne Kirkkonummelle

Kaikki alkoi siitä, että näimme kesällä 2006, kuvia Kannustalon uudesta mallistosta, Long Islandista. Talo, joka kuvasti kaikkia unelmiamme sisältä ja ulkoa, olisi pakko saada omaksi.

Rakentamisesta olimme puhuneet aikaisemmin, mutta ulkomaan komennukset ja opiskelut olivat estäneet aikaisemmin pysyvämmän paikalleen asettumisemme. Nyt meillä olisi talomalli, jonka halusimme, mutta ei tonttia.

Unelmat toteutuvat, jos niitä oikein toivoo ja niihin uskoo. Uskoimme vakaasti, että jossakin on olemassa sopiva tontti juuri meitä varten. Jääkaappimme ovi täyttyi tavanomaisista lasten piirustuksista, mutta paraatipaikalle oveen pääsi kuva Long Island -talosta. Tällä tavoin, aina salaa jääkaapilla käydessämme, kuva unelmastamme olisi aina muistuttamassa meitä siitä, että olemme menossa oikeaan suuntaan elämässämme. Kohti unelmaa, jonka pystymme saavuttamaan.

Sopivan tontin metsästys pääkaupunkiseudulla vaatii tuuria ja isohkoa pinoa oravannahkoja. Tuurin osuminen meidän kohdalle kesti vuoden päivät. Emme missään nimessä halunneet pientä, vain talon kokoista tonttia. Etsimme vähän isompaa, jossa voisi kasvattaa vaikka perunaa, eikä omasta ikkunasta näkisi heti naapurin olohuoneeseen.

Etelään viettävä vanha, Porkkalan miehitystä nähnyt puustoinen, tilava kulmatontti löytyi Kirkkonummelta asema-kaava -alueelta 1.5 kilometriä juna-asemalta. Alueen viimeisen vapaan korttelin, 1600 m2 kokoisella tontilla on muitakin hyviä puolia. Kouluun on lyhyt matka, naapurusto kavereita täynnä ja sijainti päättyvän tien varrella mukavien naapurien joukossa.

Lopulliset tonttikaupat teimme lokakuun 2007 lopussa ja meistä tuli tammea, vaahteraa, metsämansikoita ja villivattua kasvavan tontin omistajia. Seuraavan talven ajan ajelimme useana viikonloppuna katsomaan ja ihailemaan tonttiamme.

Vaikka pyörittelimme ja pohdimme eri talomalleja, Kannustalon Long Island -malliston 184 m2 kokoinen talo osoittautui meidän tarpeisiimme sopivaksi muutamalla muutoksella. Kevään korvalla teimme talokaupat Arja ja Tapani Saranpään kanssa ja sitten lähdimmekin jo eväiden kanssa taimikoita kaatamaan.

Projektin hallinnan kannalta Kannustalon pakettitalo osoittautui alusta asti hyväksi ratkaisuksi. Talopaketti-toimitus muodostaa selkeän kokonaisuuden jonka sisältö on, myyteistä huolimatta, melko helppo ymmärtää. Kustannusarvioinnissa talopaketti muodostaa selkeästi suurimman yksittäisen osan, ehkä tonttia lukuunottamatta. Projektin onnistumisen kannalta ehkä tärkein asia, eli budjetointi helpottui ja muuttui varmemmaksi. Talopaketin lisäksi budjetointia helpotti muutaman suuren osaurakan ammattitaitoiset ja ystävälliset toimittajat joista lämmitysratkaisun hoiti kokonaisuudessaan Kessele ja sähköurakoinnin Terawatt Oy. Molemmat toimittajat auttoivat alkuvaiheessa määrittelemään millaisia ratkaisuja me tarvitsisimme ja mitä ratkaisut maksaisivat. Päädyimme lukuisista syistä valitsemaan Kesselen vesikiertoisen lattialämmityksen ja IVT:n maalämmön, joskin Kesselen asiantuntijat ystävällisesti kertoivat meille myös muista vaihtoehdoista.

Olimme kuulleet, että rakennusluvan saaminen kunnassamme voisi olla hankalaa, mutta meillä lupa meni kerralla läpi ja saimme lupamme juuri, kun esikoisemme aloitti oman uurastuksensa alakoulussa. Elokuussa 2008 työt käynnistyivät. Ensin puiden kaatoa omin voimin ja elokuun viimeisenä viikonloppuna kaadatimme viimeiset isot tukkipuut ja haketimme oksat ja risut silpuksi. Kaikki poltettavaksi kelpaava puu kerättiin puukatokseen tontin eteläreunalle. Halkojen hakkuu osoittautui ainakin vaimolle sopivaksi stressin poistokeinoksi.

Syyskuun alussa projektimme käynnistyi: mies lupasi hoitaa projektia talolla, jos vaimo hoitaisi toista projektia kotipuolessa. Lisäksi vaimo lupautui kantamaan harkkoja ja lautoja, ja ylläpitämään yleistä järjestystä

Pian saimme kaivinkoneen kaivamaan kuoppia, kuten vaimo asian esitti. Lauri Korkkinen isoine koneineen teki pohjatyöt ja tasoitti tontin pintaa puutarhan osalta sopivammaksi. Mestariksi löysimme Saranpäiden avustuksella Pekka Saukonojan, jonka kanssa yhteistyö sujui mainiosti. Pekan kautta löysimme kirvesmiehiksi Vesan ja Janin, jotka osoittautuivat ahkeriksi ja avuliaiksi. Olimme jo projektin alussa miettineet, että osallistuisimme rakentamiseen parhaamme kykymme mukaan siten, että tekisimme aputöitä iltaisin ja viikonloppuisin. Tällä tavalla saisimme tuntumaa siihen, miten homma etenee ja pystyisimme säästämään hieman kustannuksissakin.

Niin sitä sitten iltaisin kaatosateessa tärytettiin lätkällä perustusten pohjaa anturoille sopivaksi, jonka jälkeen kirvesmiehet valoivat anturat. Sokkeliharkkoja kannettiin ees - taas ja syys-lokakuun vaihteessa sokkeli muurattiin yhden, lähes sateettoman viikon aikana. Rahinointikivestä ei paljon jäänyt jäljelle, kun vaimo rahinoi sokkelin pinnan rappaukselle sopivaksi. Tämän jälkeen sokkeli rapattiin, eristettiin ja täytettiin, ja lopulta ontelolaatat asennettiin. Nyt pääsimme ihailemaan maisemaa kuvitteellisesti terassilta ja totesimme, että ihanat on näkymät. Unelmamme on toteutumassa.