Villa Solbacka Aurora muunnos Vaasaan

Katariina, Kai sekä Rufus-lassie rakentavat Villa Solbackaa Vaasaan suurelle 6900 m2 tontille. Rakentamisen aloitusvaihetta edelsi valtava tutkimusmatka rakentamisen maailmaan. Matkan varrella rakentajien ajatuksetkin alkoivat löytää toisiaan.

Maaliskuussa saimme paistatella Äiti Auringon suosiossa - kyllä tätä päivää olikin odotettu! Villa Solbackan urakoitsijat oli valittu, työt käynnistyneet uudelleen ja ensimmäisenä tontillemme kiirehti Vaasan Vesi asentamaan vesi- ja viemärilinjoja paikoilleen. Villa Solbacka kytkettiin osaksi Vaasan kaupungin kunnallistekniikkaa ja viemäriverkostoa! Samanaikaisesti Pohjanmaan Porakaivo porasi meille porakaivon maalämpöä varten. Onnistuimme kertaheitolla saamaan yhden noin 190 metriä syvän kaivon. Olin juuri kuullut samanaikaisesti rakentamassa olevalta työkollegaltani, että aina kaivon poraus ei onnistu ensimmäisellä kerralla, vaan saattaa joutua tekemään kaksi reikää. Olinkin jännittynyt miten meidän käy. Porauksen aikana harmaa massa vaan ryöppysi ja valui pitkin pitkää soratietämme ja loppua ei näkynyt, mutta hyvinhän siinä meille kävi. Villa Solbackan maalämpökaivo on valmis.

Olin sopinut Kain kanssa aikaisemmin, että sitten kun muutamme uuteen yhteiseen kotiimme Villa Solbackaan olemme virallisesti ja siunatusti perhe - minä, mieheni ja Rufus-colliemme. Sehän tarkoitti kesähäitä - hei missäs on shampanjalasit! Voi hyvänen aika sentään. Elämäntilanteessani oli tapahtunut lyhyen ajan sisällä paljon; olin saanut vuoden alussa ylennyksen työssäni, joka tiesi lisää työtä ja vastuuta ja nyt Villa Solbackan rakentamisprojektin lisäksi aloin vetämään hääprojektiammekin! Suuri hääprojektimme käynnistyi - aivan ihanaa! Naimisiin mentäisiin juhannuspäivänä 2008. Valitsimme kaasot, bestmanin sekä morsiustytön töihin minua tukemaan. Varasimme kirkon, jatkopaikan, pitopalvelun sekä jazz-yhtyeen. Se olikin se helpoin osa. Oli jäljellä se vaikein - minun hääpukuni valinta. Ensin ajattelin ettei sitä löydy mistään, mutta löysin sen Pohjanmaalta Haavemaasta - unelmien hääpuku.

Pääsiäisenä ollessamme traditionaalisesti Korpposssa viettämässä perhepääsiäistä, supattelin muiden korvilta piilossa äidilleni häistä ja katselimme kuvaa tulevasta hääpuvustani, tulevasta morsiuskimpustani ja suunnittelimme innostuneesti yhdessä häitäni. Myöhään pitkänä perjantaina palasimme kotiimme Vaasaan. Isäni soitti ja kertoi minulle surullisen uutisen: Äitini oli saanut kotonaan sydänkohtauksen ja oli koomassa keskussairaalan teho-osastolla. Viikkoa myöhemmin ikioma rakas äitini nukkui taivaaseen ja minun maailmani pysähtyi ja kaikki kiireeni loppuivat siihen. Sain vastuulleni neljännen yhtäaikaisen projektini - oman äitini hautajaiset.

Muut rakkaat läheiseni ja ystäväni sekä työkollegani ymmärsivät olla turhia kyselemättä ja minua suuremmin vaivaamatta, oli kyse sitten työpaikan-, Villa Solbackan rakennus- tai hääprojektini asioista. Huhti-toukokuun toimin kaikkia asioita ja projektejani yhtäaikaa hoitaen kuin unessa kävelevä robotti - välillä menivät päivät ja asiat hieman sekaisin, sillä unohdin mitä olinkaan tekemässä. Sain osakseni paljon ymmärrystä ja sanotaan, että "Työ on parasta lääkettä!". Tämä piti kohdallani paikkansa. Se, että oli monta suurta projektia yhtä aikaa hoidettavanaan ja paljon vastuita, piti minut kiinni arjen pienissä asioissa ja askareissa. Elämä jatkui ja työnsi minua eteenpäin.

Magnus Mahtava hoiti timpuriporukkansa, vastaava mestarimme hoiti katselmukset, pääsuunnittelijamme hoiti detaljit ja materiaalitoimitukset, muut urakoitsijat pelasivat yhteen hiileen, alaiseni hoitivat omat tonttinsa työpaikalla ja mieheni Kai tuki minua arjessa. Lapsuuden ystäväni, uskomaton tyttöporukka miehineen hoitivat hääasiaani kaikessa hiljaisuudessa eteenpäin. Ja uskomaton vannoutunut elämänkumppanini ja paras ystäväni Rufus-lassie, hän rakasti minut terveeksi monissa yhteisissä hetkissämme. On ollut upeaa huomata omistavansa näin hieno lähimmäisten joukko. Huomasin olevani rikas ihminen tässä suhteessa ja saan olla siitä Taivaan Isälle todella kiitollinen.

Huhti-, touko- ja kesäkuussa Villa Solbacka kasvoi ja komistui aivan silmissä. Säät olivat suosiolliset, työ maistui kaikille tekijöille ja tuntui kuin olisimme kaikessa Onnettaren suosiossa. Koko rakennuskoneisto toimi kuin rasvattu, eri toimijat lukivat samoja nuotteja ja soittivat samaa sävellystä kuin huippuunsa viritetty orkesteri! Talon LVI-putkistoja asennettiin, villoitus oli käynnistynyt, lattiat syntyivät, Wehofloorin lattialämmitysjärjestelmän putkia asennettiin, sisäseinät alkoivat löytää kukin oman paikkansa ja sähkömies ilmaantui paikalle lukuisia johtokelojaan levitellen. Ajaessani Rufuksen kanssa Villa Solbackan soratietä pitkin kuulin työmiesten vasaroiden äänet, radion discojytkeen sekä työmiesten iloiset äänet på svenska. "Ain laulain työstäs tee!" pitää paikkaansa valoisan Solbackenin tontin Villa Solbackan työmaalla

Olin hyvin onnellinen ja kiitollinen tästä hetkestä pimeän talven ja raskaan alkukevään jälkeen! Mieleeni muistuivat ne lukuisat Kannustalojen internet-sivustoilta lukemani rakentajatarinat, joissa ihmisille oli tapahtunut suuria asioita rakennusprojektiensa aikana - oli häitä ja hautajaisia, ristiäisiä ja avioeroja, työpaikan vaihtoja ja tapaturmia ja paljon paljon muuta - yhtä kaikki suuria elämäntarinoita. Tuli mieleeni, että niinhän minullakin nyt oli - paljon suuria tapahtumia elämässäni ja kaikki Villa Solbackan rakentamisprojektin aikana. Tämä sama tarttuva käsikirjoitus näyttää koituvan kaikkien omakotirakentajien kohtaloksi muodossa tai toisessa! Mutta ei tarvitse huolehtia, tästä kaikesta selviää!