Ulla Koskinen, visuaalinen koordinaattori ja Laavun arkkitehti, kertovat laavu-yhteistyönsä alkumetreistä. Samansuuntainen näkemys tuli esille heti alkuunsa: molemmat olivat valmistelleet tahoillaan Kannustalolle esityksen Laavusta ja kuinka ollakaan, kumpikin oli valinnut esitykseensä saman päätöskuvan kertomaan tulevan kodin hengestä. Ulla kertoo, että keskinäinen kunnioitus on tärkeää. Hän ei käännä omaa työtään arkkitehtien työn näköiseksi, vaan yhteinen näkemys syntyy luonnostaan yhteisestä arvomaailmasta, jos on syntyäkseen. Sekä Ulla Koskinen että Laavun arkkitehdit tekevät viimeisteltyä jälkeä – pitävät huolta detaljeista. Habitaren Laavun sisustus yksityiskohtineen toteutetaan parhaimpien suomalaisten designyritysten kanssa. Ne ovat samoja, joiden kanssa Ulla on muutenkin jatkuvasti tekemisissä. Näin syntyy luonteva lopputulos. Tavoitteena on Koti, jossa vallitsee miellyttävä tunnelma, ei mikään tietty tyyli, kiteyttää Ulla Koskinen.

Ulla Koskinen on opiskellut aikanaan taideteollisessa korkeakoulussa tekstiili- ja vaatesuunnittelua, mutta on päätynyt sisustuspuolelle. Tausta pehmeiden materiaalien ja värien parissa selittääkin paljon. Ullan puheissa vilahtaa usein sana ”harmonia”. Harmonia vallitsee myös hänen sisustuksissaan. Hienostuneet väriyhdistelmät tuovat mieleen maalauksen. Ulla korostaa ulkonäön lisäksi materiaaleja. On tärkeää, miltä kalusteet tuntuvat, millaista tuolissa on istua. Hän muistuttaa, että koskettaminen on ihmisen perustarve.

Kodin rakentaminen on Ulla Koskiselle ja hänen nelihenkiselle perheelleen tällä hetkellä myös oma projekti. Entinen unelma valkoisesta kivitalosta on muuttunut. Rakenteilla on ”komea lato”, musta puutalo, hän luonnehtii. Sisustamisen lähtökohta on ”Pannaan käytäntö toimimaan”, sanoo perheenäiti Ulla tomerasti. Koti ei ole mikään kaunis kulissi. Hän kartoittaa ”arjen reittejä” ja ratkoo niiden kompastuspisteitä. ”Me ihmiset toimimme kukin omilla tavoillamme, myös perheenjäsenet.” Lapset ovat rentouttaneet Ullankin sisutusnäkemystä. ”Pitää valita sellaisia tavaroita, joista tulee kauniita röykkiöitä. Kodissa pitää olla sellainen säilytyspaikka, johon voi järjestellä kaiken romppeen. On oltava tila, johon varastoida ”laukkuryppäät” hän konkretisoi.

”Omien lasten kanssa pitäisi varoa, ettei ole sisustusasioissakaan liian määräävä”, Ulla Koskinen pohtii. Hän on kiitollinen, että on saanut lapsena itse sisustaa omat huoneensa. Hän lukikin pikkutyttönä avotakkaa siinä missä ikäkaverit Aku Ankkaa.

Millaista on suunnitella kotia toisille ihmisille? ”Rohkaisen asiakkaitani henkilökohtaiseen suuntaan”, kertoo Ulla. Hän suhtautuu vakavasti ehdottamiinsa valintoihin siitäkin syystä, että kalusteet ja muu sisustusmateriaali ovat kalliita hankintoja. Toisaalta laadun hinta tulee takaisin pitkänä ikänä. ”Koti ei myöskään ole kerralla valmis. Se kasvaa ajan mukana. Elämä tuo eteen esineitä, jotka kutkuttavat, joita haluaa hankkia itselleen. Kotia luotaessa pitäisi luottaa intuitioon, ei muiden arvomaailmaan”, pohtii Laavun sisustaja. ”Ja aika ajoin kannattaa miettiä, mikä on oma suhde johonkin esineeseen, voisiko jostakin luopuakin?”. Luontainen vaihtelunhalu on eri asia kuin kertakäyttöratkaisut.

Palataan takaisin Laavuun. Laavulla, niin kuin kaikilla kodeilla, on talon oma rytmi. Missä ovat lepopaikat? Missä toiminnalliset tilat? Tummat linja rytmittävät Laavussa yksityisen ja yleisen.

Laavuun valittiin niukat, mutta vahvat materiaalit. Seinän väriksi valittiin valkoinen, mutta ei ihan valkoinen, vaan valkoisella taitettu koivuvaneri. Päädyttiin kokeellisen suurten vanerilevyjen käyttöön. Lattiaksi valittiin pontattua umpilautaa, joka on sävytetty ja öljytty. Kotiin saatiin puun lämpö ja rentous, perinteinen kodikkuus modernilla tavalla. Ulla haluaa osoittaa valinnoillaan olemassa olevaa, arkista kauneutta.