Tuossa ne tököttävät vähän hassuina, mutta salaperäisinä: Pihaniittymme jokakesäiset heinäseipäät. Tänä vuonna niitä on seitsemän kappaletta. Mieheni Martti on niittänyt kedon kuihtuneet kukkaset viikatteen sijaan vähän epäromanttisesti siimaleikkurilla. Tuloksena on seitsemän yksilöllisen näköistä hahmoa, kuin seitsemän samuraita Kurosawan filmistä tai Seitsemän seinähullua veljestä vähän lähempää. Seipäälle pano on silkkaa rituaalia, heinä päätyy kompostoreihin ellei naapurin metsästäjäisäntä ehdi korjaamaan kedon kukkia metsän elämille vietäväksi. Ja taas Äimäjärven vaatimaton lahti näyttää runolliselta kimallellessaan seipäiden välistä.

Martti taiteilee tikapuiden varassa rakkaiden tyrnipensaittensa kimpussa. Saadaan komea sato pakkaseen. Paljon miniappelsiineja talveksi tauteja torjumaan. Satoa on saatu jo vuosikausia pensaista, jotka kasvavat vapaina valoisassa kedon reunassa.

Aina voi kokeilla: Kylvin uuden rivin salaattia sisäänkäynnin vieressä olevaan Kannustalon "edustustaimilaatikkoon". Kuka tietää, vaikkei talvea enää tulisikaan ja saataisiin uusi sato vihreää muutaman viikon päästä.

Edellisen talven viitseliäisyys tuli palkituksi: siemenestä kevättalvesta asti kasvatetut laventelit ojentelevat muutamaa (harvaa) kukkavanaa tuonne "edustustaimilavan" reunalle. Reilu vuosi sitten kylvin pihamme pionien siemeniä ruukkuihin, joita on siirrelty jääkaapista kirjahyllyyn, ikkunan ääreen ja kesäksi taimilavaan. Suurin osa siemenistä ponnistelee vielä juurien tuottamisessa, mutta yhdestä on jo putkahtanut pieni lehti.

Elegantti gardenia on viihtynyt ruukussa pihalla. Eilen se aukaisi uuden sadon huumaavasti tuoksuvan valkoisen kukkansa.

Kaiken luppoajan täyttää viinimarjojen kerääminen ja pakastaminen. Mutta voisiko sille hommalle olla runollisempaa ympäristöä? Pyydän vain: Omenat ja luumut, malttakaa vielä hetki, ennen kuin kypsytte!

Sadonkorjuuhuumassa,
Päivi