Kun Vuorisen Juha talon osti...

Osa 12

Tontillemme kolisteli viimein mahtava karavaani rekkoja, joista alkoi purkautua sekä ukkoa että elementtiseinää. Kannustalolla on aivan oma porukkansa, joka on erikoistunut vain ja ainoastaan pystyttämään rakennuselementtejä ja siltä se totisesti myös näytti. Halusimme pystytyksen luonnollisesti siinä laajuudessa, missä Kannustalo myöntää sille oman takuunsa.
  Talotehtaan toimesta paikalle oli järjestetty myös pitäjän parhaaksi nosturikuskiksi tituleerattu yrittäjä ja jälki oli siltäkin osin priimaa. Kokonaiset seinät siirtyivät millimetrintarkasti omille paikoilleen ja ensimmäisen työpäivän päätteeksi meillä oli koko pohjoisen pallonpuoliskon suurimmalla kattoikkunalla varustettu omakotitalo pystyssä. Tälle pystytysporukalle meidän talomme oli ensimmäinen, jossa on näiden uusien säädösten mukaiset paksummat seinät, mutta sekään ei saanut pakkasen pureskelemaa sormea menemään ammattimiesten suuhun.
  Seuraavana päivänä erikoismaisterimme keskittyivät kattotuolien kiinnittämiseen ja kahdessa päivässä homma oli sanan varsinaisessa merkityksessä paketissa. Olisimme voineet hankkia Kannustalolta myös kattoruoteiden asennuksen, mutta valitsimme lopulta talon meille myyneen Petri Noposen yhtiöltä urakan, joka oli aavistuksen halvempi kuin Kannustalon. Jälkikäteen viisasteltuna sekin olisi kannattanut ottaa Kannustalolta, sillä pystytysporukka vei mennessään myös talvisen poutasään ja jätti tilalle monta päivää jatkuneen pyryn sekä meille hikiset lapiointiurakat.
  Jos nyt olisin rakennuttamassa taloa, niin ottaisin kattovalmiinasennuksen Kannustalolta, jolloin ei tarvitsisi arpoa kuin Asterixin kyläpäällikkö, että tipahtaako se taivas niskaan vai ei.

En tiedä mistä sirkuksesta Kannustalo on hankkinut pystyttäjänsä, mutta oli suorastaan henkeäsalpaavaa katsella, kuinka taitavasti ukot pyyhkivät kuin nuorallatanssijat elementtien päällä ja ohjailivat sieltä kapellimestarien lailla nosturikuskia. Vaimoni ei nähnyt tällaisessa akrobatiassa mitään loistokasta ja vaati minua jollain tavalla estämään miesten mahdolliset putoamiset.
- Siis käynkö mä naulaamassa ne jaloista kiinni noihin palkkeihin? ihmettelin.
- No en minä tiedä, mutta näetkö miten korkealla ne ovat?
- Ymmärtääkseni meistä kahdesta sinä ihastuit Kannustalon 280 senttiä korkeisiin huoneisiin ja kuuhunko mun pitäisi kiinnittää niiden turvavaljaat, jotta ne voivat roikkua turvallisesti elementtien päällä?
  Vaimoni mielestä en kantanut minkäänlaista vastuuta lähimmäisistäni. Homma saattoi näyttää maallikkonaisen silmissä vaarallisemmalta kuin mitä se oli, sillä todellisuudessa homma eteni ihailtavalla rutiinilla.

Vaikka perustuslasku aiheuttikin ylimääräistä näperrettävää niin maksajille kuin sen maksattajillekin, niin onneksi se ei näkynyt työn jäljessä. Libellin miehet tekivät ensiluokkaista jälkeä niin kattoruoteiden kuin sen jälkeen työn alle tulleiden ulkokoristeidenkin kanssa. Kun kirjoitan miesten alkaneen näperrellä, niin en tarkoita sitä negatiivisessa vaan kuvaavassa mielessä. Jokainen voi itse käydä katsomassa kuinka monista ja pienistä yksityiskohdista ainakin Aurora-mallin koristeet koostuvat.
  Moni talopaketti tupsahtaa tontille käytännössä verhoiluvalmiina, mutta meillä alkoi aikaa nielevä ikkunojen smyygi- ja vuorilautojen, räystäiden, perinnelankkujen, räystäskonttien ja ikkunapeltien asennus, joka ei ollut mitään valmiiksi mitoitettujen kalikoiden päälle liimaamista vaan viimeisen päälle pikkutarkkaa käsityötä. Jos joku muukin kuin vain minä ihmettelee mikä on perinnelankku, niin se on se 195 x 45 millinen taloa kiertävä alalankku, joka saa talon näyttämään the Talolta.

Seuraavassa jaksossa taivaalta tipahtaa jotain valmiin katon läpi.