Kun Vuorisen Juha talon osti...

Osa 13

Torpan tultua tontillemme eteen alkoi tupsahdella jos jonkinlaista työvaihetta, joista LVI ja ilmastointi eivät olleet sieltä vähäpätöisimmästä päästä. Olimme toki pyöritelleet useampaakin eri vaihtoehtoa, mutta viime metreillä Petri Noponen kiikutti tarjouskisaan kiinnostavan kokonaisuuden. Logi oli valmis suoraan tekniseen tilaan asennettava kokonaisuus, johon on jo tehtaalla asennettu käytännössä kaikki pannuhuoneessa tarvittavat vermeet. Maallikon silmin olennaisimmat olivat kaukolämpö- ja ilmastointilaite, mutta mukana oli hulppea litania roinaa aina käyttövesijakotukeista lattialämmityksen kytkentäsarjaan. Itse asiassa tarjouksessa oli listattuna 19 erilaista elementtiä, jotka kuuluivat tähän yhtenä klönttinä asennettavaan pakettiin. Ainoastaan keskuspölynimurin tipautimme kokonaisuudesta, koska se kuului Kannustalon pakettiin. Tästä ei kuitenkaan aiheutunut mitään ongelmaa, sillä se kuuleman mukaan voidaan liittää tähän meidän ihmeyksiöön, joka jouduttiin kokonsa vuoksi tipauttamaan nosturin avulla talon katon "läpi". Tästä syystä ruodeasennuksissa piti jättää Login mentävä reikä.

Turha sitä on kieltää, etteikö perustuslaskujen mottipäinen kasvaminen olisi alkanut kalvaa yöunta eikä unentuloa helpottanut yhtään, ettei meillä ollut vieläkään kirjallista tarjousta urakoinnista. Tässä vaiheessa rouva Vuorisesta löytyi ärhäkkä terrieri, joka painosti urakoitsijaa panemaan tarjouksensa paperille. Kuvittelin naivisti kaiken olevan viimein kunnossa, kun vastaava mestarimme herra Tasanko sanoi, että tässä on nyt jotain sellaista, jota hän ei ymmärrä ja vaati saada nähtäväkseen pienempiin osiin pilkotun tarjouksen. Mitä pienemmäksi tarjous silvottiin, sitä ilmeisemmäksi kävi, että joutuisin yhtäkkiä aloittamaan kammoamani uusien urakkatarjouksien metsästyksen ja nyt altavastaajan asemasta, koska työt piti saada käynnistymään välittömästi. Siinä ei paljon hinnoista tingitä.
  Jos oli alkumme ollut lumessa ja jäässä tarpomista, niin pelkoni oli aiheeton, sillä hyvin lyhyellä varoitusajalla meille avautui kuin itsestään kaksi hyvin varteenotettavaa urakoitsijakandidaattia. Tällä kertaa toimimme vastaavan mestarimme ohjeiden mukaisesti ja pyysimme kirjalliset tarjoukset miltei silpuksi paloiteltuna ja johan alkoivat hinnat osua kohdalleen. Varmuuden vuoksi pyysin vielä muutamia vertailevia tarjouksia, jotta sain käsityksen oikeasta hintatasosta. Olin nimittäin kuullut puheita alalla olevista hintahäiriköistä, jotka liittyivät edullista työtä tarjoaviin yrittäjiin. Tämä on vähän tulkinnanvarainen termi, sillä meidän maksajien silmissä ne ylihintaiset tarjoukset edustavat pahimman luokan hintahäiriköintiä, eivät edulliset. Pimeinä soitettavat mörköoopperat jätettäköön tässä vertailussa aivan omaan kategoriaansa.
  Alkuperäisen urakoitsijamme tarjous oli hyvin kilpailukykyinen, jos tuijotti tuntihintaa, mutta tuntimääriksi muutettuna se humahti kuin vuorovesi budjettimme yli. Sanoinkin yhtiön nokkamiehelle, että heidän yhtiönsä on aivan loistava, jos on aikaa ja rahaa ja haluaa laadukasta työnjälkeä, mutta minulta uupui kaksi ensin mainittua. Vaikka olen ollut pitkään yrittäjänä ja asioihin pitäisi suhtautua kuten Don Lucchesi elokuvassa Kummisetä III, It's not personal. It's business, koin silti huonoa omatuntoa valitessani nopeamman ja huokeamman urakoitsijan.

Muutamien vinkkien ja suositusten kautta valitsin uudeksi urakoitsijaksemme Tuomalan Tekniikka Oy:n, jonka taustalta löytyi mielenkiintoisella tavalla monipuolista osaamista. Rakennusinsinööriksi opiskellut Jani Rintala oli ennen yrittäjäksi ryhtymistään työskennellyt eri tehtävissä isoilla työmailla, mutta meitä kiinnostavampi kokemus häneltä löytyi isojen rakennusalan organisaatioiden osto- ja myyntityöstä, mikä avasi meille erinomaiset kontaktit moniin tavarantoimittajiin. Yhtiön toisella osakkaalla Toni Karlssonilla oli taas aiempaa kokemusta yrittäjän ja työnjohtajan ominaisuudessa pienempien kohteiden rakennustöistä sekä saneerauksista, joten ainakin paperilla tietoa ja taitoa oli yllin kyllin. Myös herrojen urheilullinen olemus sai vakuuttumaan, ettei näitä työmiehiä tarvitse ainakaan kapakoista lähteä etsimään.
  Jännitin aivan suotta uusien tulokkaiden vastaanottoa, sillä olin ehtinyt hyväksyä Libellin urakoista vielä tiilikaton asennuksen sekä terassien rakentamisen, minkä myötä työmaalla ahersi yhden porukan sijaan kaksi ryhmää ja pian väki pidoissa vain lisääntyisi...

Seuraavassa jaksossa aletaan särkeä ja korjata paikkoja ja saadaan vihdoin tontille se salaperäinen Telebelt.