Kun Vuorisen Juha talon osti...

Osa 29

Ennen muuttotarkastusta meillä piti olla jos jonkinlaista dokumenttia niin ilmanvaihdosta kuin putkitöistä, minkä jälkeen paikalle saapuisi kunnan LVI-asioista kiinnostunut virkamies tekemään omia huomioitaan ja täyttämään kupongin, jonka ojentaisimme käyttöönottotarkastuksen tekevälle artistille.
  Olimme hankkineet tekniseen tilaan ihmekeskus Login, jossa kaikki hienoudet oli pakattuna samaan nippuun, mutta ilmanvaihdon säätäminen tuntui tuottavan meillä ahkeroineelle IV-asentajalle paitsi hikisiä myös harmaita hiuksia. Hän säntäili mittari kourassa kuin Jukolan viestistä eksynyt suunnistaja huoneesta toiseen ja yritti selvittää, miksi viisari ei värähtänyt tarpeeksi. Sitä sinkoilua katsellessa alkoi huoli muuttotarkastuksesta jyskyttää omissakin kaljuiksi ajelluissa ohimolahdekkeissani, mutta lopulta homma saatiin viritettyä sellaiseen muotoon, että se läpäisi vaaditut arvot. Muuttotarkastuksessa on tiettyjä asioita, joiden pitää olla kunnossa ennen kuin ihmisen annetaan nukkua omassa kopissaan. Sauna oli käytännössä vielä aivan vaiheessa samoin kuin osa suihkuhuoneen laatoituksesta, mutta suurin riippa oli toisessa vessassa, josta löytyi melkoinen yllätys. Siellä kulki uskomattoman romanttisen näköinen viemärin tuuletusputki lattiasta kattoon, minkä seurauksena alkoi operaatio Pelastakaa pikkuvessa. Vaihdoimme kiireesti tavallisen pytyn seinään istutettavaan malliin, jonka kotelolla saimme kadotettua pitkän pätkän putkea. Onneksi käytössämme oli jo kylpyammevessa, miltä osin täytimme muuttotarkastuksen kriteerit.
  Aivar ja Tanel puskivat todella pitkää päivää, jotta pääsisimme mahdollisen luvan tullessa muuttamaan lähes valmiiseen taloon. Kiitos miesten ammattiylpeyden loppuhiominen nappasi paljon aikaa, mutta eipä sieltä löytynytkään korjaamisen tarvetta. Yksi ongelma heidän työnsä tasosta meille kuitenkin siunaantui. Keittiöasennuksessa jouduimme tietyiltä osin turvautumaan purkamiseen, koska kaappilistojen ja melkein vieressä olevien kattolistojen jälki oli niin häiritsevästi erottuva. Onneksi Tomi Jämsen Topi-Keittiöiltä ymmärsi yskämme ja sovimme, että Aivar aitona puuseppänä nikkaroi kaikki loput kalusteisiin tulevat listat. Juttelimme asiasta hyvässä hengessä kaapit asentaneen Marko Kolehmaisen kanssa, joka sanoikin, ettei ole puuseppä vaan kalusteasentaja, ja sen työn hän hoitikin mallikkaasti. Itse ymmärsin tämän asian täysin, sillä enhän minäkään editoi kirjojani vaan käytän siihen erikoiskoulutuksen saanutta oman alansa ammattilaista. Ei tässä lopulta sen suuremmasta ongelmasta ollut kyse.

Tokihan tällaiseen taloon takkakin tuli tilatuksi, ja muutamien vinkkien yllyttämänä vielä aidon takkamestarin tekemänä. Päädyimme sellaiseen vanhan liiton mieheen kuin Olavi Tenhuseen, joka piti meille luennon, miten kunnon takka tuli tehdä. Ainoaksi huoleksi jäi ulkonäön pohtiminen. Jälleen kerran turvauduimme internetin ylivoimaan ja valitsimme sieltä yhden mieleisen mallin, jonka modifioimiseen meillä oli täydellinen optio. Ainuttakaan takkaa rakentamattomana sain Tenhusen puheista ja kiireisistä aikatauluista sellaisen käsityksen, että takka nousisi viikossa, mutta olin tyystin väärässä. Sitähän rakennettiin kuin Iisakinkirkkoa, koska aina piti odotella tietyn työvaiheen kuivumista ennen kuin voitiin siirtyä seuraavaan työvaiheeseen. Minä en tiedä takan rakentamisesta yhtään mitään, mutta ainakin sivusta seurattuna se näytti pedanttiselta kuin hammaskartan ottaminen.
  Olavin kanssa vietimme lukuisia leppoisia hetkiä, kun hän kertoi pitkän uransa varrelta kaikenlaisista kommelluksista. Hän myös harrasti tietämättään huumoria, joka upposi ainakin minuun kuin paalu tonttiimme. Takkamuurarin kokoisen Olavin nimittäin piti kömpiä vintillemme tutkimaan tulevan piipun paikkaa ja hän kysyi minulta, että onhan siellä varmasti kulkusillat. Levittelin käsiäni ja kerroin vain sen, mikä minulle oli kerrottu:
- Kyllä minun tietääkseni.
- Minulla on kyllä voimassa oleva tapaturmavakuutus, mutta en siltikään halua tipahtaa katon läpi olohuoneeseenne varsinkaan, kun teillä on näin korkeat huoneet, Olavi sanoi vakavalla naamalla.
  Minun sen sijaan oli liki mahdotonta pitää turpaani peruslukemilla orastavan onnettomuuden visioinnissa.

Olaviin liittyy toinenkin hillitön episodi, kun tarjosin hänelle ensimmäistä kertaa lounasta.
- Minä en syö koskaan työaikana, Olavi sanoi tiukasti ja piti myös päänsä.
  Hän seurasi ensimmäisen lounastarjoilun kahvikuppi kourassa, mutta jo seuraavana päivänä hän suostui maistamaan vähän. Siitä eteenpäin minulla oli kunnia tehdä jokaisena työpäivänä hänelle lounas, mitä pidän kotikokkina suurena meriittinä ja kiitoksena ruoan laittajalle. Sain siis kokkaamalla käännettyä suomalaisen miehen pään...

Muuttotarkastajan saapuessa oli varmaan kesän kuumin päivä, ja hän huokaisikin, että onneksi kohteemme oli viimeistelty harvinaisen pitkälle ja pääsimme etenemään vikkelästi. Nähtävästi suurin osa tekee pihatyöt todella vasta viimeisenä, koska tarkastajammekin päivitteli käytännössä valmista pihaamme. Käyttöönottotarkastus oli lopulta läpihuutojuttu, ja jo seuraavana päivänä kärräsimme sängyt ja patjat uuteen kotiimme. Ja siitä se sitten alkoi...