Kun Vuorisen Juha talon osti...

Osa 3

Hevosenkengän muotoinen tontti alkoi vihdoin jaella onnenpotkujaan, kun lähetimme Kannustalon Anu Kankaalle kummallisen tonttimme pohjapiirroksen, johon hän alkoi luonnostella toiveittemme mukaista torppaa. Olimme ihastuneet kaksikerroksiseen Auroraan, mutta onneksi Anu älysi tonttimme rajoitukset ja loihti kuvat yksikerroksiseen ja L-muotoiseen taloon.
- Siis tää on aivan ihana! rouva Vuorinen hihkui. - Eikä tarvitse enää kiivetä rappusia.
- Se on hyvin tyypillistä just yksikerroksisissa taloissa, myöntelin vieressä.
- Eiku Juha ihan oikeasti...
  Onkohan se jokin yleinen luulo, ettei mies ottaisi tosissaan jokaista vaimonsa talonrakennukseen liittyvää neronleimausta?
  Kenenkään ei tule kuvitella, että se ensimmäinen talonpohja olisi yhdellä vilkaisulla nuijittu sovituksi vaan siitä alkoi mielipuoliselta tuntuva seinien siirtely, ikkunoiden sovittelu ja Viljo-koiran suolihuuhteluletkun sijoittelu. Ellen olisi pohjimmiltani hauras buddhalainen munkki olisin luultavasti suoristanut talon kulmat ja ilmoittanut koko tuhertamisen päättyneeksi, mutta suuressa tyyneydessäni annoin Anun ja rouva Vuorisen nuohota piirrosnurkkien kimpussa ja keskityin itse vain kynäilemään koko lystille rahoitusta.
  Käsi sydämellä täytyy myöntää, että sisustamiseen vauhkoontuneesta vaimosta on paljon hyötyäkin, sillä hän tukki joka yö sähköpostini erilaisilla sisustusratkaisuilla, joista saattoi karsia, kehittää tai parhaimmassa tapauksessa jopa suoraan kopioida toimivan ratkaisun.

Suurin syy niin kutsuttujen valmistalojen hylkäämiseen oli erilaisten vaihtoehtojen niukkuus tai niiden toteuttamisesta koituvat kohtuuttomat lisäkulut. Kannustalon myötä ongelma muutti muotoaan, nyt oli runsaudenpula erilaisten variaatioiden valitsemisessa, koska meillä oli esimerkiksi vapaus valita mikä tahansa maapallolta löytyvä ovitoimittaja. Toki Kannustalollakin oli tarjota sisäovista yhteistyökumppani, jonka lopulta valitsimmekin, sillä Matti-Ovi Oy:n massiivipuiset väliovet istuivat tyyliltään kuten toivottavasti aikanaan myös karmeiltaan talomme ilmeeseen ja hintakin napsahti laakista kohdalleen.
  Meille ei missään vaiheessa tuputettu yhtäkään Kannustalon yhteistyökumppania vaan saimme vapaasti tutkia ja vertailla eri vaihtoehtoja. Kattopaneelien tai lattialistojen valinnoissa meillä olisi ollut mahdollisuus lähteä kalliille sooloilukierrokselle, mutta lopulta kokonaisuuteen niin visuaalisesti kuin taloudellisestikin järkevin vaihtoehto löytyi Kannustalon tarjoamista vaihtoehdoista. Olin kuvitellut, että vain valmistalotehtaat ovat koonneet paketin ennalta valmiiksi, joten yllätyin miten paljon Kannustalolta löytyi valmiiksi mietittyjä vaihtoehtoja. Valmistaloista poiketen näissä ei ollut ostopakkoa ja siksi tuntuikin nurinkuriselta, että ainakin Aurora-malliin löytyi valtavasti suunnittelijoiden valmiiksi miettimiä kokonaisuuksia. Samaa ei voi valitettavasti sanoa kaikista valmistalovaihtoehdoista...

Noposen Petri kehotti kaukaa viisaana miehenä (rakennusinsinööri kun on) ennen talotilauksen täyttämistä tutustumaan rauhassa muutamiin eri yksityiskohtiin ennen kuin iskisimme kyntemme 18-sivuiseen toimitussisältöön. Pumaskan nähdessäni ensireaktioni olikin rynnätä parkuen ikkunasta ulos ja unohtaa koko taloprojekti, sillä samassa litaniassa oli mukana puolitoistakerroksiseen huusholliin tulevien talojen yläkerran tarvikkeita sekä kellarivarustuksia, jotka luonnollisesti ohitimme olankohautuksella. Jos ollaan aivan rehellisiä, niin viimeiset viisi ja puoli sivua sisälsivät toimitusehtoja ja ohjeita, joten ei se lopulta niin ylivoimainen tehtävä ollutkaan, ja onneksi kaikki kohdat täytettiin Noposen holhouksessa, eli emme päässeet ruksimaan itseämme kuseen.

Seuraavassa osassa paljastan, miten Suomessa hinnoitellaan perustustöitä. Vaviskaa urakoitsijat, pian saatte Vuoriselta vastarakkautta...