Kun Vuorisen Juha talon osti...

Osa 4

Ennen kuin nimikirjoituksillamme koristeltu tilausvahvistus lähti Kannukseen ravasimme moneen kertaan kunnanisien ja -äitien pakeilla kysymässä, että olihan tötterömme nyt varmasti kaikkien lupien ja säädösten mukainen. Olin nimittäin kuullut kauhutarinoita statukseensa hullaantuneista byrokraattihirviöistä, mutta minulla ei ole pahaa sanottavaa meitä palvelleista ja ohjeistaneista rakennustarkastajasta tai kaava-arkkitehdista, jotka soivat meille aikaansa ja asiantuntemustaan. Tai ehkä saimmekin vain säälipisteitä, kun olimme hankkineet niin hankalanmuotoisen peltokimpaleen, ettei sinne tahtonut sopia sulavasti kuin jokin askeettinen mummonmökki...
  Rakennuslupia hoidellessa sain palata hetkeksi nuoruusvuosien taksvärkkiaikoihin, kun juoksin sisälähettinä lappujen kanssa osastolta toiselle. "Hae tähän paperiin leima tuolta ja tuo se sitten tänne, mutta vie samalla tämä tuohon viereiseen huoneeseen ja tuo sieltä tällainen kaavake, mutta käy ensin maksamassa tuonne toimistoon 300 euroa..." Ensimmäisten tietokoneiden valmistumisesta on kulunut pian 70 vuotta, joten tuntui vähintäänkin koomiselta tilata rakennusvalvonnasta läjäpäin paperia, joka piti kiikuttaa välittömästi takaisin kuntaan. Välissä vain hoidettiin pakollinen rahastus. Mielestäni nämä samat asiat voisi hoitaa huomattavasti jouhevammin ja kaikkien osapuolien hermoja ja rahoja säästäen, sillä muutamassa tapauksessa toinen byrokraatti tarjosi samaan vaivaan huomattavasti luontoystävällisempää ja nopeampaa tapaa hoitaa asiat. "Riittää että skannaat allekirjoitetun paperin ja lähetät sen sähköpostiini..." Vesissä on eroja, mutta niin on virkamiehissäkin. Ja naisissa.

Saatuamme pahimman paperisotkun edes jonkinlaiseen ruotuun oli tullut aika panna tarjouskaruselli pyörimään ja alkaa poimia joukosta sopivia maa- ja perustustöiden tekijöitä. Onnekseni vastapäiselle tontille rakentava tuleva naapuri nakuttelee taloaan täsmälleen samassa aikataulussa, joten kiskaisimme velkaiset päämme yhteen ja lähdimme vonkumaan tarjouksia kimppaurakoista. Olen itse ollut yrittäjänä kohta neljännesvuosisadan ja nähnyt hyviä ja hyvin huonoja aikoja, mutta en niin huonoja, että olisin lähetellyt yhtä poskettomia tarjouksia, joita tulvi sähköpostiini. En yhtään ihmettele jos rakennusalan yrittäjiä kyykähtää näin taantuman alle, sillä jos ei vaivaudu edes laskemaan kunnon tarjousta vaan heittää vain onnenkantamoisen kuin jokaviikkoisen lottokupongin, niin ei ole tarpeen odottaa kovin kaksista yrityshistoriaa jälkipolvien palvottavaksi. Samalla pääsin tutustumaan sellaiseen termiin kuin mörkö. Voinko tehdä mörkönä? Mieleen tuli lähinnä jonkin alkoholistiparantolan iltasadun aiheen valinta. Vaikka d-markkoina maksamalla jotain voisi säästääkin, niin vielä enemmän siinä voi menettää. Jos joku humalainen mörkö nikkaroi sokkelin, jolle saisi pystytetyksi korkeintaan Pisan tornin, niin siinä on hankala mennä reklamoimaan sekundasta. Olen nimittäin kuullut niin monta tarinaa rakennusmiehistä, jotka ovat ensin vetäneet mäyräkoirallisen Karhua ja sen jälkeen tehneet sutta hännän kera, että raakkasin jo alkumetreillä pois kaikki muut paitsi rakennusalan yritykset ja niidenkin taustat nuohosin niin hyvin kuin lain puitteissa oli mahdollista.
  Luen parhaillaan kauppatieteiden tohtori Kari Narsin kirjaa Miten miljoonia huijataan, jossa hän kertoo elävästi, miten hyväuskoisia on huijattu läpi vuosisatojen. Rakennusalalla tuntuu olevan kova hinku kaikenlaiseen ihme vääntämiseen, ja sen takia meiltäkin oli jäädä Kannustalo rakentamatta, sillä meille oli uskoteltu Kannustalon maksavan huomattavasti kilpailijoitaan enemmän. Joudun ampumaan tämän väitteen alas, sillä ei Kannustalo lopulta olekaan kallis jos vertaa toimitussisältöä muiden talotehtaiden vastaavaan, vaan tyyris hinta kertyy urakoista, jotka on jättänyt kilpailuttamatta. Olen melko varma, että muutamissa tapauksissa urakkatarjouksiimme tuikattiin Kannustalo-lisä, mutta sellaiset urakoitsijat kannattaa muutenkin jättää omaan kalliiseen arvoonsa.
  Jo tässä vaiheessa voin luvata, että tulen saamaan Kannustalon valmiiksi rakennettuna suhteessa edullisemmin kuin erään huokeaksi luokitellun valmistalon. Eikö kuulosta uskottavalta? Mitäpä jos paljastan, että kilpailuttamalla sain paalutuksen ja perustukset huomattavasti halvemmalla kuin valtaosassa saamistani tarjouksista, ja hyväksymäni tarjoukset sisälsivät arvonlisäveron, mutta eivät ainuttakaan mörköä.