Kun Vuorisen Juha talon osti...

Osa 5

Tutustuin Jorma Piisiseen jo 90-luvun alkupuolella, kun hän aloitteli Remontti-Reiskana Joka kodin asuntomarkkinat -ohjelmassa. Kun vielä satuimme törmäilemään samalla kuntosalilla ja huumorintajutkin kolisivat yhteen, niin Jore oli säännöllisen epäsäännöllinen vieras radio-ohjelmissani. Oli siis vähintäänkin luonnollista, että kilauttaisin kaverille kun olin vailla lakisääteistä vastaavaa mestaria. Ei, herra Piisinen ei ole valvojamme vaan sain häneltä vinkin, jonka jälkeen remmiin astui Tapani Tasanko, jota olen alkanut kutsua lyhyesti ja ytimekkäästi Herraksi. Jo tässä vaiheessa taivalta voin sanoa, ettei se ole paskapuhetta kun suositellaan hankkimaan hyvä valvoja, sillä ilman Tapsan muistutuksia olisi moni homma jäänyt pahasti vaiheeseen. Tunnustan avoimesti, että Herra on ollut yhteydenpidossa useimmiten se aktiivisempi osapuoli, joka on hoputtanut eri lupavaiheiden ja kilpailutusten perään. Vaikka olenkin varsin itsekkäästi valikoinut eri perustusurakoitsijoita, en ole silti hyväksynyt ainuttakaan tarjousta ilman Herran siunausta.

  Toukokuussa 2009 teetimme maaperätutkimuksen, jonka mukaan suomme ei kuivuisi kallioksi ainakaan meidän sukupolven aikana, joten olimme pakotettuja panemaan paalua paaluihin, koska halusimme saada kodin koko perheelle emmekä vanhainkotia itsellemme. Oli tullut jälleen aika kilauttaa Piisiselle ja kysyä, mahtaako hän tietää sellaista termiä kuin perustussuunnittelija. Tiesi se ja osasi myös suositella Jari Keski-Marttusta, joka otti huolekseen sommitella U-muotoiselle tontille L-muotoiset perustukset.
  Oletin maankaivamisen olevan helpompaa kuin heinänteon, josta itsellänikin olisi ollut kokemusta, mutta asia ei ollutkaan aivan näin. Kyseessä olikin millimetrintarkka tuhertaminen, jossa tärkein työkalu oli takymetri ja jos oikein ymmärsin, niin ainakin jokin yksikkö oli mitta merenpinnasta. Pitänee siis aikanaan lisätä myyntipuheeseen, että tämä onkin rantatontti, joka on vaivaiset 49 metriä merenpinnasta - tosin ylöspäin.
  Olin lähetellyt jos johonkin maanronkkimispuljuun tarjouspyyntöjä, mutta meidän maaurakoitsija löytyi lopulta niinkin salaperäisestä paikasta kuin kaivurin kyljestä, ja tästä löydöstä minun on kiittäminen tulevaa naapuriani, joka oli ihmetellyt toisen naapurimme pohjan huikeaa edistymistä. Onneksemme herra Kauhaksi ristimämme kaivuritaitelijan aikatauluun mahtui kahden omakotihiippailijan pohjien kaivaminen, joten pääsimme tuumasta toimeen. Aloimme rouva Vuorisen kanssa kantaa huolta herra Kauhan AD/HD-tyyppisestä työaikataulusta, sillä hän aloitti ani varhain ja huolestuttavan usein hänet löysi vielä myöhään illalla kuokkimasta taikakirnullaan maitamme. Hän kuitenkin viittasi työkintaalla huolillemme ja sanoi lepäävänsä vasta kun monttu on valmis. Emme halunneet kontollemme syytettä ihmispoloisen näännyttämisestä, joten raahasimme pullotolkulla vahvaa kahvia herra Kauhan lasiseen konttoriin.
  Suhtauduin aluksi varauksella tuntiveloitukseen, mutta tässä nimenomaisessa tapauksessa sillä säästi sievoisen nipun silkkaa rahaa, sillä herra Kauha oli paitsi nopea myös vastaavan mestarimme mukaan erittäin etevä työssään. Saimme siis ennätysajassa ronkittua tontin pohjat sellaiseen kuntoon, että paalumies pääsi puikottamaan neitseellistä palstaamme.

Seuraavassa jaksossa lyödään paalua maahan ja esittelen herra Kauhan mystisen apumiehen, jota kutsuttiin suotta Pikku-Kalleksi