Kun Vuorisen Juha talon osti...

Osa 8

Kun paalut oli pökitty tonttiin, herra Kauha saapui valtuuskuntineen paikalle valmistelemaan ja osin viimeistelemään kunnallistekniikkaan liittymiset ja salaojitukset, minkä jälkeen pohjat alkoivat olla valmiita ottamaan vastaan perustuksia. Sää oli tähän saakka hellinyt meitä leutoudellaan, mutta aivan pohjatöiden loppumetreillä saimme ensimmäisiä maistiaisia tulevasta. Näin jälkikäteen ymmärsin olleeni kaukaa viisas, kun kutsuin kuin mafiajohtaja uskolliset consigliereni paikalle ja pyysin heitä esittelemään kaikki kauhuskenaariot talvirakentamisesta, vaikka siinä vaiheessa lumi ylsi hädin tuskin lenkkitossun varteen ja pakkanenkin hoiperteli vasta vähän nollan alapuolella. Pääjehuni (Kannustalon meille myynyt Noponen ja valvovan seuran T. Tasanko alias Herra) halusivat ensin tutkia saamiani perustustarjouksia. Rakentamisen amatöörinä minua kiinnosti jälleen yksi asia:
- Miten helvetissä näissä voi olla näin valtavat hintaerot?
- Huomaan, että rakennat ensimmäistä kertaa elämässäsi, Noponen naurahti.
- Haluatteko kuulla jotain vielä hullumpaa? kysyin herroilta.
  Halusivat ne.
- Kun soitin pariin näistä yrityksistä ja ihmettelin kovaa hintaa, niin puhelun aikana hinta putosi useita kymmeniä prosentteja.
- No nyt minäkin huomaan, että rakennat ensimmäistä kertaa, Herrakin naurahti siunailuilleni.
- Mutta enhän mä uskalla tilata mitään perustuksia, jos niiden työnlaatu on yhtä huojuvaa kuin hinnoittelu, ja mitä me tehdään, jos pakkaset alkavat kiristyä? tuskailin.
  Noponen lehautti enkelin siipensä levälleen ja leiskautti ilmoille ehdotuksen.
- Jos haluamme pelata niin varman päälle kuin voimme, niin tilaamme sokkelit betonielementteinä.
- Aha, hämmästelin silmät suurina. - Siis eikö niitä aina tehdäkään betonista vai pysyykö Kannustalo pystyssä bambukeppien nokassa kuin jokin thaimaalainen rantamaja?
  Sain lyhyen, mutta selkokielisen selityksen paikalla valettavan sokkelin ja sokkelielementtien eroista. Jälkimmäiset tehdään säältä suojassa sisätiloissa. Paikalla valettavakin variaatio olisi tullut kyseeseen, koska talvea varten on olemassa omat betonilaatunsa ja niihin voidaan viritellä vaikka minkälaiset vastuslangat puhaltimista ja suojauksista puhumattakaan, jotka näyttelivät lopulta suurempaa roolia kuin itse betonilaatu. Päätös oli lopulta helppo, koska sokkelielementit valitsemalla torppamme rakentamisurakan aloittaneen Libellin porukka pystyi ottamaan kontolleen myös paaluanturoiden nikkaroinnin.
  Noposen poppoon astuminen remmiin etuajassa ei kuitenkaan pyyhkäissyt kaikkia ongelmia suunnittelupöydältä sillä vielä piti ratkaista, mistä hankimme tällä aikataululla sokkelielementit ja ontelolaatat. Olen päiväkirjamerkinnöissäni saattanut antaa kuvan, että olen säästänyt vähintään yhden kannustalollisen rahaa kilpailuttamalla urakoitsijoita ja tavarantoimittajia. Jos hulluimpia ja järkevimpiä tarjouksia vertaa keskenään, niin ei se ole kovin kaukana totuudestakaan, mutta miksi valitsin sokkelielementit toimittajalta, jonka hintalappu ei ollut halvin? Parma pystyi toimittamaan kantavuudeltaan ja ominaisuuksiltaan elementtejä, joita käyttämällä kertyi säästöä muissa perustustöissä. Rakennushommissakin on hyvä muistaa, ettei setelissä lue, mistä se on tullut. Maksoin hieman enemmän Parmalle materiaalista, mutta säästin vielä enemmän muissa perustuksiin liittyvissä kuluissa. Parma ei ollut halvin, mutta se oli helmitaulun räpläilyn jälkeen edullisin.
  Tästäkään oivalluksesta huolimatta asiat eivät edelleenkään sujuneet kuin valssi betonilattialla ja jouduimme tutustumaan Yhdysvaltain armeijan kapteenin Edward Murphyn mukaan nimetyn Murphyn lain pykäliin. Tärkein niistä kuuluu kaiketi näin: Jos jonkin asian voi tehdä monella tavalla ja näistä tavoista yksi johtaa onnettomuuteen, ennen pitkää joku tekee asian sillä tavalla.

Jos joku erheellisesti kuvittelee, että viittaan paikalle saapuneeseen pakkasherraan, niin hän on yhtä väärässä kuin minä uskoessani, että olisin ensimmäinen omakotirakentaja, jolle ei voi sattua minkäänlaisia lapsuksia.