TEKSTI Johanna Rantanen KUVAT Eveliina Mustonen, Paula Osenius
HARMAASSA AURORASSA
UNELMA MUUTTOVALMIISTA KODISTA KÄVI TOTEEN
Jo nuorena tyttönä Johanna oli ihaillut Kannustalojen kauniita koteja ja toivonut sellaista omakseen. Hän kuitenkin uskoi, että talohaaveet eivät voisi toteutua, koska sekä Johanna että aviomies Janne työskentelevät hoitoalalla. Lopulta luulot paljastuivat vääriksi, sillä talomalleja kilpailutettaessa muuttovalmis Kannustalo Aurora osoittautui varsin kohtuuhintaiseksi ratkaisuksi.
Johanna Kähkönen uskoo vahvasti siihen, että kun on saavuttanut jotain oikein ihanaa itselle, niin sitä ei saa piilottaa muilta. Onnesta ja sen mahdollisuudesta pitää kertoa muillekin!
Nuori perhe – Johanna, Janne ja alle kouluikäiset Alma ja Eeli – elivät vuosia asuntoasioita jahkaillen. Perhe asui rivitalokolmiossa Porvoon laidalla, ja ajatukset asumisesta vaihtelivat helpon keskusta-asumisen ja maalle muuton välillä. Rohkeus ison askeleen ottamiseen loppui aina kesken.
”Kannustalosta olin aina haaveillut, kauniista vanhan tyylisistä ikkunoista, terasseista, pylväistä ja portaista. Korkeista huoneista. Niissä oli jotain uskomattoman kaunista, arvokasta. Jollain kauniilla tavalla ylellistä. ”
Maalta, Kärkölästä, kotoisin oleva Johanna, ja lähes koko ikänsä Vantaalla asunut Janne etsivät kultaista keskitietä. Halvempien neliöiden perässä muutettiin ensin Vantaalta Porvooseen.
– Minä haaveilin maallemuutosta mutta Janne torppasi ajatuksen aina jo alkumetreille ilmoittamalla, ettei ole muuttamassa ”mihinkään böndelle”.
Asia kuitenkin kyti. Kasvava perhe tarvitsi lisää tilaa. Janne ja Johanna kävivät tutustumassa useisiin myynnissä oleviin kohteisiin: omakotitaloja, paritalonpuolikkaita, rivitalo-osakkeita. Unelmien kotia ei tuntunut löytyvän. Välillä mietittiin omatoimirakentamistakin. Useamman talon rakentanut Johannan isä olisi varmasti auttanut projektissa. Mutta aina palattiin uudestaan miettimään valmiimpia ratkaisuja. Kerran nimenkirjoitus oli jo lähellä. Uudiskohde Porvoossa olisi ollut kaksikerroksinen rivitalo, neliöitä oli 85. Sekään ei lopulta kuitenkaan tuntunut omalta vaihtoehdolta.
– Kutakuinkin samalla rahalla saimme nyt ikioman Auroran, neliöitä 121.
Jo puolitoista vuotta ennen urakkaan ryhtymistä Johanna ja Janne olivat ajelleet Askolan kirkonkylällä, katsomassa siellä myytäviä tontteja.
”Hautasimme omakotihaaveet kerta toisensa perään, mutta aina uudestaan ja uudestaan löysimme itsemme sieltä, jonne olimme jo päättäneet olla menemättä. Pieneltä, hiljaiselta kirkonkylältä Askolasta, kauniin metsäisen mäen laelta ihailemasta sitä rauhaa, kaunista luontoa, suuria mäntyjä ja kivikkoisia kanerva- ja mustikkamättäitä. ”
Me ollaan malliesimerkki siitä, että ihan tavallisella keskituloisella lapsiperheellä on mahdollisuus Kannustaloon. Me ollaan ihan puhtaasti budjettirakentajia, Johanna ja Janne sanovat.
Kohtalokas lehti-ilmoitus
Keväällä 2012 alkoi vihdoin tapahtua. Kähköset päättivät laittaa rivitalokotinsa myyntiin ja aikoivat tuumata tilannetta rauhassa. Yllättäen asunto myytiinkin jo ensimmäisestä näytöstä, ja meinasi tulla kiire löytää uusi koti. Juhannuksen aikoihin perhe muutti väliaikaisesti vuokralle Porvoon keskustan tuntumaan. Pian muuton jälkeen Janne lähetti vaimolleen sarkastisen kuvaviestin saatesanoilla ”Pohojalaaset vittuilee”. Viestissä oli kuva Helsingin Sanomien ilmoituksesta, jossa oli Kannustalon muuttovalmis Aurora 121. Ilmoituksessa luvattiin muuttovalmis koti kampanjahintaan ja talvirakentajan edut kaupan päälle. Hinta ei ollut ollenkaan mahdoton. Johanna tuli töistä kotiin, istui mitään sanomatta keittiön pöydän ääreen ja alkoi näppäillä verkkopankkiin tietoja asuntolainahakemusta varten. Janne arvasi pian vaimonsa aikeet. Jahkailu loppui tähän. Jos jotain oikeasti haluaa, on vihdoin ryhdyttävä tuumasta toimeen.
”Näpyttelin asuntolainahakemusta verkkopankissa, ja hymähdin vastaukseksi kun kysyttiin, mitä oikein teen. Kuin pikkulapsi, jäin kiinni elämän suurelta karkkipurkilta. Painoin ”lähetä” nappia ajatellen, että nyt tai ei koskaan.”
Omasta pankista näytettiin vihreää valoa, ja Kähköset ottivat yhteyttä Askolan tontin välittäjään. Jannekin oli alkanut lämmetä ajatukselle maalle muutosta. Juha Vuorisen Raksapäiväkirjasta bongattiin ”rauhallisuudessa pikemminkin joogaopettajaa muistuttavan taloagentti”, Kannustalon edustaja Petri Noponen.
– Petri tuntui alusta asti juuri oikealta ihmiseltä mukaan projektiin. Hänen suosittelemanaan löytyi kultaakin kalliimpi vastaava mestari Jarmo Pokki, joka suositteli osaavaa maanrakentajaa, Ralf Haglundia. Tärkeä henkinen tuki ja korvaamaton apu käytännön toteutuksessa oli isäni Juha. Saatiin hyvä tiimi kokoon, Johanna kertaa.
Kodin neliömäärä ei ole suuri mutta juuri sopiva nelihenkiselle perheelle. Johanna kiittelee sisätilojen suunnittelua. Kannustalon sisustusvalikoimasta oli helppo valita kotiin kauniit, aikaa kestävät pintamateriaalit. Kodissa ei ole yhtään hukkaneliötä, ja tilat tuntuvat Kannustalojen erikoiskorkean huonekorkeuden ansiosta hyvin avarilta.
Nopea projekti
Elokuun 17. päivä tehtiin tonttikaupat. Petri Noposen kanssa nimet laitettiin sopimukseen alle 23.8. ja neljä päivää myöhemmin Kannustalolta tuli takaisin tilausvahvistus. Lokakuun 11. päivä Askolan rakennusvalvonta myönsi rakennusluvan ja työt tontilla pääsivät täyteen vauhtiin.
Maatöihin ja perustusten tekoon meni nelisen viikkoa, sitten talon pohjat peiteltiin pressujen alle suojaan lähes kahdeksi kuukaudeksi Auroraa odottamaan. Klassisen stereotypian mukaisesti kaikki rakennusprojektiin liittyvät puhelut ja sähköpostit tulivat alussa Jannelle.
– Mä kyllä pesen pyykit, laitan ruuan ja hoidan lapset, mutta Johanna saa hoitaa rakentamiseen liittyvät asiat. Se homma ei sovi mun hermorakenteelleni. Usein puhelimeen vastatessani olin esimerkiksi lasten kanssa leikkipuistossa ja käskin soittaa Johannalle. Pikkuhiljaa oppivat soittamaan suoraan hänelle, Janne kuittaa.
Ennen rakennusprojektia maalle muuttoa vastustanut Janne alkoi itselleenkin yllätykseksi huomata, ettei se maalla asuminen ehkä sitten olekaan hullumpaa.
– Pienessä kirkonkylässä kaikki palvelut on lähellä, kävellen pääsee kauppaan, kouluun ja kirjastoon. Hyvin toimivat palvelut kivenheiton päässä ja ihmiset on mukavia.
Auroran sisustusratkaisuista vastuun kantoi Johanna.
– Kun viimeisenä pintamateriaalien valintapäivänä olimme matkalla Petri Noposen toimistolle Helsinkiin, niin Sipoonlahden sillalla vedin vielä kerran kaikki seinien materiaalit uusiksi.
Johanna tunnustaa stressanneensa rakennusaikana melkoisesti. Paperilla oli pitänyt päättää paljon sellaista, josta on vaikea hahmottaa, miltä se näyttää luonnossa.
– Turhaan huolehdin. Paikanpäällä vierähti kivi sydämeltä, ja sain kokea tehneeni oikeat valinnat. Kaikki näytti tosi siistiltä ja huolellisesti tehdyltä. Vain keittiön allas oli väärän värinen, ja sekin vaihdettiin ennen toimitusta. Tiedän olevani pikkutarkka ja vaativa. Se on yksi syy, miksi muuttovalmiiseen ratkaisuun päätyminen välillä hirvitti. Piti luottaa siihen, että joku muu tekee varmasti työn hyvin. Huoleni oli onneksi turha. Ammattilaiset osaavat hommansa. Paljon nähnyt ja kokenut vastaava mestarikin kehui työn jälkeä erinomaiseksi.
Korkean laadun lisäksi Kähköset alleviivaavat varmaa budjettia ja turhaa hintapelkoa.
– Me ollaan malliesimerkki siitä, että ihan tavallisella keskituloisella lapsiperheellä on mahdollisuus Kannustaloon. Me ollaan ihan puhtaasti budjettirakentajia.
Jännittävä pakkasaamu
Ikioman Auroran tuloon valmistautuessaan Janne tunnustaa yhden ainoan kerran mananneensa Petri Noposta.
– Sokkelin sisäpuolella, suojapeitteen päällä oli tammikuussa varmaan 120 kuutiota lunta. Sitä lapioidessani muistelin Kannustalon mainoslausetta, jota Petri oli käyttänyt, että rakentaminen on yhtä helppoa kesällä ja talvella. Toisaalta talvirakentajan eduilla lumenluonnin tuntipalkka oli tosi hyvä!
Pitkä odotus päättyi tammikuun 24. päivä. Asennuspäivää edeltävänä iltana Kähköset eivät enää malttaneet odottaa, vaan soittivat kuljetuksesta vastaavalle Roland Strandille kysyäkseen, milloin kuljetus olisi perillä. Myöhään illalla Johanna ja Janne pakkasivat lapset autoon ja lähtivät kotiaan vastaan. Pitkän suoran päässä tervehtivät keltaiset erikoiskuljetuksen vilkkuvalot saivat liikutuksen kyyneleet nousemaan silmiin. Koti oli melkein täällä. Aamuseitsemältä alkoi asennus.
”Aurora nousi paikalleen kilpaa aamuauringon kanssa, kirpeässä pakkassäässä. En voinut käsittää, että se kaikki haaveilemamme oli vihdoin täällä. Olimme onnekkaita.”
Kannustalo luovutti valmiin kodin Kähkösille 4. helmikuuta ja odotettu muuttopäivä koitti 18. helmikuuta. Kuusi kuukautta ja yksi päivä tonttikaupoista.
Ensimmäisten päivien jälkeen uudessa kodissa, Johanna sai myöhään illalla puhelun töihin.
”Tiäkkö mitä? Mä istun täällä rappusilla, ulkona. Mä en oo tainnu ikinä nähdä näin paljon tähtiä. Onpa hyvä että sä toit mut tänne maalle.”
Reilut puoli vuotta ikiomassa Aurorassa asuttuaan perhe on edelleen onnensa kukkuloilla.
– Enää en mene kananlihalle joka kerta pihaan ajaessani. Noposen Petrille Auroran ovet ovat aina auki. Muutamien Petrin asiakkaiden kanssa on valmista kohdetta ihailtu kahvikupin ääressä, ja on ollut kiva huomata, että valmiin kohteen näkemisestä on selvästi apua muuttovalmista ratkaisua harkitseville. Talokauppoja hieronut ystäväpariskuntakin jäi asuntomessumatkallaan yökylään, ja nyt heillekin on tulossa oma muuttovalmis Kannustalo Etelä-Pohjanmaalle.
– On mukava antaa muille mahdollisuus nähdä konkreettisesti, miltä muuttovalmis Kannustalo näyttää. Olemme saaneet jotakin niin hyvää, ettei sitä saa piilottaa vakan alle, tätä fiilistä haluaa jakaa.
Facebook-ryhmä ’Koti Kannustalossa’
Johanna on pohtinut suhdetta omaan Kotiinsa ja Kannustaloon enemmänkin. Toukokuussa 2013 syntyi suljettu Facebook-ryhmä ”Koti Kannustalossa”. Jäsenmäärä kasvaa päivä päivältä. Ryhmässä jaetaan kokemuksia, sisustusvinkkejä, iloitaan yhdessä kauniista kodeista ja laitetaan pihoja.
– Mä uskon, että kannustalolaisuuteen liittyy tietynlainen mielenlaatu, jotain pintaa syvemmältä. Kannustalossa on monia hienoja yksityiskohtia, joita ei välttämättä osaa eritellä. Se on täynnä mietittyjä juttuja, ja kokonaisuudesta syntyy se mahtava fiilis.
– Mulle koti ja sisustaminen, ja kaikki siihen liittyvä tekeminen on sitä paljon kaivattua vastapainoa omalle työlle. Sairaalan hektisestä päivystyksestä harppaus rauhalliseen, kauniiseen kotiin on jotain mitä mä tarvin. Mä nautin kotona olemisesta.
Johanna tunnustaa olevansa vahvassa Kannustalo-koukussa.
– Piti laittaa aina koneesta äänet pois, ettei Janne huomaa sivuston taustamusiikista, että olen taas Kannustalon sivuilla. Haaveilen edelleen, unohdan aina välillä, että olen jo saanut lähes kaiken sen, mitä olen toivonut. Pihat ja autotalli tosin vielä odottavat tekijäänsä. Ehkä vielä jonain päivänä uudestaan, vielä vähän kauemmas maalle? Johanna kysyy, ja katsoo merkitsevästi Jannea.
