Aurora järven rannalla

Pyhäjärvi on merkinnyt leipää ja särvintä rantojensa asukkaille. Alueen historiaan liittyy myös Vapalon-suvun kädenjälki. Näillä vesillä Mikankin isoisä toimi Laukon kartanon torpparina. Ajan saatossa suvut nousivat ja kaatuivat. Tänään Vapalon saaren torpparin perillinen on kartanon isäntä.

Katsoimme tonttitarjontaa Nokialla. Kävin kaupungintalolla kysymässä asiaa ja tarjolla oli tontteja Taka-Lauttalan alueelle. Meitä tärppäsi! Muutaman talopakettitarjouksen jälkeen päädyimme rakentamaan Kannustaloa. Talomalli oli oma muunnoksemme. Tässä vaiheessa tutustuimme Kannustalon taloedustajaan Olavi Niemiseen. Olavi on tuttu mies Nokian omakotitalorakentajien keskuudessa. Pari sataa taloa on noussut Olavin välityksellä paikkakunnalle. Nyt Nokian uudelle asuntoalueelle nousisi Vapalon city-henkinen Kannustalo.

Ensimmäinen Kannustalomme rakennettiin perinteisellä hartiapankkimenetelmällä. Laattahommat ja putkityöt jätimme ammattilaiselle. Elämä oli aika täyttä. Samaan aikaan olin töissä sekä opiskelin ja illat rakensimme taloa. Silloin meillä ei ollut vielä Viiviä ja Veetiä. Muuttovuosi oli 2003, kymmenen kuukautta talopaketin saapumisesta. Ajattelimme, että ei koskaan enää! Asuimme kodissamme kolme vuotta ja sitten olo pienellä kaupunkitontilla alkoi ahdistamaan. Oma rauha puuttui. Koko ajan oli tunne, että ruohotkin oli vietävä taskussa metsän reunaan, että naapurit eivät näkisi.

Tulimme ihmettelemään
Ystävämme ostivat maata Tottijärveltä ja alkoivat rakentamaan. Kävimme katsomassa rakennusprojektia. Välillä katselin Pyhäjärvelle; josko saisi tästä itsellekin palasen ja venepaikan vielä leivottua kaupan sisään… Myisiköhän joku isäntä meillekin maata, pohdimme keskenämme. Isän kotitila ja kesämökki Vapalon saaressa oli 10 minuutin venematkan päässä, ravut ja kuhat odottavat tuossa rannassa ottajaansa. Hyvä sijainti, työ on lähellä, oma rauha ja tutut vesistöt. Se on siinä. Ostimme 6500m2 maata ja ensimmäinen Kannustalomme laitettiin myyntiin. Vaikka piti olla niin, että ikinä ei enää rakenneta, niin kävi. Heinolan asuntomessuilla oli jäänyt molempien mieleen yksi aivan erityinen talo – Kannustalon Aurora. Samaan talomalliin päätyivät myös Marjon sisko perheineen. Ihastuimme heti Auroran ulkomuotoon. Se olisi parhaimmillaan suurella tontilla, koska sen arkkitehtuuri suorastaan vaatii ympärilleen tilaa hengittää. Auroramme näkyy jo kaukaa ja sieltä näkee kauas.

Vain yksi vaihtoehto
Me emme edes katsoneet muita vaihtoehtoja, sillä se ainoa vaihtoehto oli Kannustalo. Talokauppaa hierottiin normaaliin tapaan, kunnes myyjä ja ostaja olivat samaa mieltä asioista. Rakennuksilla käytimme pääasiassa paikallisia urakoitsijoita ja timpureita. Yhden Kannustalon rakentaneena tiesimme myös mitkä asiat halusimme teettää muilla ja mitä tekisimme tällä kertaa itse. Kun olimme aiemmin yhden talon rakentaneet, niin toinen tulikin vähän helpommin. Kaikki rakentamiseen liittyvät työkalutkin olivat olemassa ensimmäisen talon jäljiltä. Emme pitäneet kovin tarkkaa budjettia, mutta yritimme välttää kaikkia järjettömiä ratkaisuja. Materiaaleissa ei tingitty, otimme sellaiset mistä todella pidimme.

Sisustamisesta ammatti
Sisustaminen alkoi sisäisestä mielikuvasta, miltä tilan tulisi näyttää. Materiaaleja etsittiin välillä ulkomailta asti. Kaikki hanat on esimerkiksi tilattu Englannista. Lähtökohtana oli ajattomuus, joka viitoitti pintamateriaalien ja kiintokalusteiden suunnittelua. Muu sisustus täydentyi pikkuhiljaa. Välillä sopivaa kalustetta odoteltiin pitkäänkin. Huutokaupoista ja vanhan tavaran liikkeistä olemme tehneet löytöjä, joita muokkaamalla ne ovat muuttuneet mieleisiksemme. Projektistamme rohkaistuneena päätin suuntautua sisustusalalle. Syksyllä aloitin oppisopimuskoulutuksena sisustusalan opinnot. Perustin myös oman, sisustukseen keskittyvän Home&Style -yrityksen.

Parasta on
Rakentaminen on ollut vastakohta omalle työlle. Uusi ympäristö mahdollisti myös täydellisen vapauden ja rentoutumisen kodin pihamaalla. Meillä toteutui myös unelma: omakotitalo järvimaisemin.
Oma koti muuttaa omia asenteita. Mikan lapsuudessa syötiin paljon kuhaa ja perunaa. Kun muutin kotoa pois, lopetin myös kalan ja perunansyönnin vähäksi aikaa. Nyt syödään taas perunaa omasta maasta ja Pyhäjärvi kutsuu kalastajaa kesät ja talvet. Syksyllä rapujuhlat ovat olleet hyvä syy kutsua ystävät kylään.
Koiraa ei tarvitse pitää pannassa se saa mennä ja tulla kuinka tykkää. Lapsilla on kavereita ja luonnon lähellä kun ollaan, niin marjat, sienet ja muut metsänantimet ovat kaikki kivenheiton päässä omasta kodista. Tottijärven perilliset ovat palanneet juurilleen.

Sisustus Home&Style
Marjo Vapalo
www.homestyle.fi