Ystävät tulivat apuun

kun lapsen sairaus keskeytti rakentamisen


Kuopiolainen Sopasen perhe rakensi itselleen jo toisen Kannustalon. Juuri kun uuteen kotiin oltiin muuttamassa, tapahtui jotakin, joka tuntui pysäyttävän koko perheen elämän. Onneksi ystävät tulivat apuun. Se antoi vanhemmille voimaa ja uskoa siihen, että pahimmastakin voi selvitä.

Kätilö Niina Sopanen, 35, viettää vapaapäivää uudessa kodissaan Lehtoniemen kaupunginosassa Kuopiossa. Ympärillä käy vilske ja kuhina, kun lapset Alma, 4, ja Uuno, 5, touhuavat äitinsä ympärillä. ”Kuka se on? Kenen kanssa puhut? Saanko minäkin puhua?” Alma sirkuttaa ja liimautuu puhelimeen vastaavan äitinsä kylkeen. Niina katsoo tyttäreensä hellästi ja sipaisee tämän hiuksia jatkaessaan juttua. Perheen vanhemmat lapset, 12-vuotias Oosa ja 9-vuotias Aino, ovat koulussa.

lato-ystavanpaiva-5

Niina ja Kai, 36, Sopanen ovat jo konkareita rakentajina. Ensimmäisen yhteisen Kannustalonsa he saivat valmiiksi vuonna 2009. Talomalli oli Aurora, ja se rakennettiin suurelementeistä. Apuna työssä olivat kummankin isät. Talo miellytti molempia, mutta siitä huolimatta pariskunta huomasi pian taas seuraavansa ilmoituksia myytävistä tonteista. Perheen kasvaessa he kaipasivat lähemmäksi kaupungin palveluja. Lasten tuleva koulumatkakin saisi olla lyhyempi. Ajatus uuden talon rakentamisesta ei tuntunut ollenkaan mahdottomalta. Niina ja Kai miettivät jo rakentamista Kain vanhempien tontille, kunnes heitä lykästi. Kiinnostava tontti tuli myyntiin juuri sopivasta paikasta. ”Mitäpä siinä miettimään. Panimme kotimme myyntiin, ja se meni kaupaksi saman tien”, Niina kertoo.

lato-ystavanpaiva-22

Perinnetalo oli ihana, mutta nyt Sopaset halusivat jotakin modernimpaa. Kannustalon mallistossa he ihastuivat selkeälinjaiseen Latoon. Kun sen ulkoasuun vielä suunnitteluvaiheessa oli mahdollisuus saada vaikutteita sympaattisesta Vihervaarasta, päätös oli helppo. ”Halusimme toteuttaa talon valkoisena”, Niina sanoo. Sitten aiemman rakennusurakan lasten lukumäärä oli tuplaantunut. Molemmilta isovanhemmiltakaan ei ollut tällä kertaa odotettavissa yhtä paljon apua kuin ennen. Pohtiessaan talon toimitustapaa Niina ja Kai päätyivät Kannustalon muuttovalmiiseen moduulitoimitukseen. Siinä taitavat, pohjalaisen rakennusperinteen tuntevat puusepät tekevät talon sisustusta myöten lähes valmiiksi Kannustalon Oravaisten tehtaalla. Sen jälkeen moduulit toimitetaan rakennustyömaalle, jossa ne asennetaan perustusten päälle sekä liitetään toisiinsa ja kunnallistekniikkaan. Talon pystytys vie parhaimmillaan vain kolmisen viikkoa. ”Allekirjoitimme Kannustalon kanssa sopimuksen uudesta talosta helmikuussa. Perustukset teimme itse. Talon pystytys alkoi heti juhannuksen jälkeen”, Niina muistelee.

lato-ystavanpaiva-2

Muuttopäivä sovittiin heinäkuun puoleen väliin. Samppanjat pantiin aamulla jäähtymään, jotta uudelle kodille päästäisiin skoolaamaan heti illalla. ”Alma oli sairastellut jo jonkin aikaa. Hän oli hyvin väsynyt ja kuumeinen. Muuttopäivän aamuna minun oli pakko lähteä viemään häntä lääkäriin”, Niina muistelee. Lääkäri määräsi Alman laboratoriotesteihin, joiden tuloksia oli odoteltava muutama tunti. Kun ne tulivat, maailma pimeni. Almalla todettiin leukemia, ja hänet siirrettiin heti sairaalan teho-osastolle. ”Alma oli teholla kuukauden ja loppuvuoden sairaalassa niin, että jouluun mennessä hän sai viettää kotona yhteensä vain neljä viikkoa”, Niina kertoo. Muuttopäivänä joku oli jo avannut samppanjan odottaessaan Niinaa ja Almaa lääkäristä kotiin. ”Kaadoin juoman viemäristä alas ja mietin, etten olisi ikinä osannut kuvitella itseäni sellaiseen tilanteeseen”, Niina sanoo.

Muutto jäi kesken, samoin talon yläkerran viimeistely, jonka Sopaset olivat ajatelleet tehdä itse. Mikään ei edennyt, kun Alman luona sairaalassa vuorottelevilla vanhemmilla ei ollut aikaa ja voimia etsiä yläkerran kylpyhuoneeseen laattoja ja kalusteita. Mutta sitten ystävät tulivat apuun. Niinalla ei riitä sanoja kiittää ystäviä, kun hän kertoo, miten nämä panivat toimeksi. Facebookin kautta ystävät pyysivät toisiaan talkoisiin Sopasille. Joku keksi ottaa yhteyttä myös Kannustalon toimitusjohtajaan Mika Uusimäkeen. Hänelle kerrottiin Sopasten avun tarpeesta, ja Mika päätti, että Kannustalo lahjoittaa perheelle yläkerran viimeistelyyn vielä tarvittavat materiaalit. Ystävät pääsivät hommiin. ”Meillä oli varmasti yli 30 tuttavaa ja tutun tuttua laittamassa paikkoja kuntoon. Siinä tilanteessa apu oli meille valtavan suuri. Talo saatiin valmiiksi”, Niina kertoo.

lato-ystavanpaiva-19

Tapahtuneesta on kulunut noin puolitoista vuotta. Kaikkein tärkeintä on, että Alma parani ja on nyt vilkas ja tarmokas pikku tyttö, joka asuu omassa huoneessaan uuden kodin alakerrassa. Uunon huone on ihan vieressä, ja turvallisen lähellä on myös vanhempien makuuhuone. Yläkerrassa ovat isojen siskojen huoneet. ”Alman sairastuminen oli rankkaa myös sisaruksille. Oli todella tärkeää, että isosiskot pääsivät asettumaan omiin huoneisiinsa”, Niina sanoo. Hänkin on päässyt nauttimaan uudesta kodista toden teolla vasta Alman kotiuduttua sairaalasta lopullisesti. Ja oikeastaan vasta nyt on ollut aikaa koota ajatuksia ja muistella, miten talon rakentaminen oikein sujui. ”Jännittävintä oli käydä kesäkuun alussa Oravaisissa katsomassa kotiamme, joka oli koepystytetty tehtaalla. Siinä vaiheessa oli hyvä huomata, että suunnitteluvaiheen toiveet ja muutokset olivat toteutuneet.” Kun Niina vertaa suurelementeistä tontilla rakennetun talon valmistusta muuttovalmiiseen, parissa viikossa pystytettyyn moduulitaloon, hän ei näe lopputuloksessa eroja. ”Kun ryhdyimme rakentamaan, meillä oli vahva mielikuva siitä, mitä teemme. Emme halunneet kompromisseja. Tärkeimmät toiveemme toteutuivat. Kannustalon tarjoamassa sisustusmateriaalivalikoimassa oli riittävästi vaihtoehtoja.”

lato-ystavanpaiva-15

Sopasille tarjoutui myös mahdollisuus tavata sisustussuunnittelija Helena Karihtala, jolta he saivat yhden päivän sisustuskonsultaation. ”Helena keksi ehdottaa muun muassa tavallista syvempää työtasoa keittiöön. Kaapistojen taakse jätettiin kymmenen senttiä tyhjää tilaa, joka katettiin työskentelytasolla. Käytännössä se on osoittautunut loistavaksi oivallukseksi”, Niina kiittelee. Sopasen keittiötoiveista vastasi ravintolapäällikkönä työskentelevä Kai, joka on myös perheen pääkokki. Hänen toivomuksestaan keittiössä on vain astiakaappi. Kaikki muut tavarat ja kuivaruuat säilytetään kahden neliön kokoisessa ”walk in” -ruokakomerossa. Muutenkin suurperheessä vältettiin perinteisiä kaappirivistöjä. Niiden sijaan talossa on kolme suurta vaatehuonetta, joista yksi on heti eteisessä kodinhoitohuoneen yhteydessä. Tilaa vaatehuoneille saatiin jättämällä sauna kokonaan pois. Kain rakentama sauna talon pihalle valmistui viime jouluksi.

Niina pitää sisustamisesta. Hän seuraa sisustusblogeja, Instagramia ja kuuluu pariin suljettuun Facebook-ryhmään, jossa jaetaan sisustusideoita. Oman kodin ilme on raikas ja vaalea, ja sitä korostavat Lato-talomallin lattiatasosta alkavat, kapeat ja korkeat ikkunat. Talossa keskeisen keittiön valoisuuttaa lisää myös korkealle nostettu, kiiltäväpintainen laatoitus työtason takana sekä koko alakerran valkoinen lattia. Huonekaluja ja valaisimia kotiin on ostettu muun muassa nettikaupoista. Keittiössä on Ikean jykevä kymmenen hengen ruokapöytä ja Smegin supertyylikäs musta jääkaappi. Kaunis koti on Niinalle tärkeä, mutta elämän jäljistä hän ei stressaa. Kun lapset ehtivät liimata vaikeasti poistettavia tarroja omien huoneittensa kalusteisiin, Niina naurahti ja päätti katsoa muualle. ”Tarrat ovat pientä. Kai se on niin, että lapsen vakava sairaus opettaa vanhemmille suhteellisuudentajua”, hän tuumaa.