Vadelmakaarre
Olemme Paula ja Sami, keski-ikäiset huithapelit kaupunkilaiset. Meillä ei koskaan ollut ajatusta maalla asumisesta, eikä varsinkaan talon rakentamisesta.
Sami on kotoisin Hyvinkään Kytäjältä. Hän lähti sieltä nuorena heti kun pystyi, eikä aikonut palata. Yhteinen elämämme on asettunut Helsinkiin. Viime vuosien aikana huomasimme kuitenkin pikku hiljaa, että auton keula alkoi yhä useammin osoittaa kohti suvun vanhoja maisemia. Tuli keski-ikä, tuli korona, kypsyi ajatus omasta maasta, omasta paikasta.
Kyliä ympäriinsä ajellessamme mietimme, mikä olisi kaikkein ihanin paikka meille. Eräs maantienmutkassa oleva metsäpalsta palasi aina haavelistan kärkeen. Selvitimme, kuka palstan omisti, ja otimme häneen yhteyttä. Ensimmäinen yhteydenotto ei tuottanut tulosta, mutta vuotta myöhemmin, jouluna 2023, lähetimme toisen viestin. Siitä lähti liikkeelle keskustelu, jonka tuloksena saimme kuin saimmekin ostaa tuon haavepalstamme, Vadelmakaarteen. Kaupanteon yhteydessä meille selvisi, että Vadelmakaarre oli osa erästä kantatilaa, jonka myyjän isä oli aikoinaan ostanut Samin isoisältä.
Halusimme ryhtyä taloprojektiin mahdollisimman nopeasti. Jo ennen kuin tonttikauppa oli tehty, tutustuimme talotoimittajiin ja mietimme mitkä olisivat meille tärkeimpiä kriteerejä taloa ja sen toimittajaa valittaessa. Oli selvää, että meidän talomme tulisi muuttovalmiina – meistä ei todellakaan olisi apua raksalla! Puntaroimme hirren ja puurakenteen välillä, ja oikeastaan materiaalivalinta ratkesi lopullisesti vasta talotoimittajan valinnan myötä.
Tammikuisilla Rakenna ja remontoi -messuilla Paula uskaltautui Kannustalon osastolle, ja siellä päivystäjänä sattui olemaan Leila Eloranta. Juttu lähti heti kulkemaan, ja sovittiin Teams-treffit muutaman viikon päähän. Heti tuossa ensimmäisessä palaverissa vakuutuimme sekä Leilan ammattitaidosta että Kannustalon sopivuudesta meille. Sen enempää asiaa ongelmoimatta päätimme lähteä tähän kelkkaan, ja lopetimme keskustelut muiden toimittajaehdokkaiden kanssa. Valinta oli meille näin helppo, koska kokonaisuus tuntui niin luotettavalta: Leilan kanssa olimme talosuunnittelun suhteen heti samalla aaltopituudella, ja Kannustalo vakuutti asiakaspalvelullaan, referensseillään ja vakaalla taloustilanteellaan.
Tavoitteenamme oli rakentaa kahdelle hengelle mahdollisimman selkeä ja simppeli talo, jonka budjetti olisi maltillinen. Emme halua elää saadaksemme talon maksettua, vaan haluamme elää talossamme mukavaa elämää! Olimme laskeneet meille sopivan budjetin, jolla projekti olisi saatava toteutettua.
Alun perin mielessä oli Lato. Ensimmäisessä suunnittelupalaverissa Leila kuitenkin toi näytille hiljattain suunnittelemansa pohjan, joka oli muunnelma Optimi 111 -mallista. Optimi on nimensä mukaisesti optimoitu ratkaisuiltaan mahdollisimman kustannustehokkaaksi, mikä tietysti kiinnosti meitä. Pohjassa oli myös monia meitä viehättäviä piirteitä, joista lähdettiin muokkaamaan juuri meidän tarpeisiimme sopivaa taloa. Ehdottomia vaateita meillä oli vähän: avoin olohuone-keittiö, joka kulkee talon läpi poikittaissuunnassa. Keittiö sijoitettuna tilan päätyyn, ei saareketta. Vaatehuone makuuhuoneen yhteydessä. Kaksi vessaa. Ja ehkä tärkeimpänä: tilaa kirjoille. Neliömäärää ei suunnitteluvaiheessa kovin paljoa tuijoteltu, ja lopulta talosta muotoutui noin 107-neliöinen.
Alkuperäisessä mallissa talon oikeassa päädyssä oli kolme makuuhuonetta. Ne muutettiin kahdeksi tilavaksi huoneeksi, joista toinen aukeaa lasiseinällä olohuoneeseen – saamme kirjaston! Pesutilat ja erillinen wc sijoitettiin talon keskelle, jolloin saatiin kätevästi kulku kodinhoitohuoneesta eteiseen ja vaatehuoneeseen.
Taloon tulee vain yksi ulko-ovi. Kaikki ikkunat ovat lattiaan asti ulottuvia, joten varauloskäyntiasiat oli helppo järjestää, ja ikkunoiden muuttaminen sisäänkäynneiksi lienee myös suhteellisen helppoa, jos sellaiseen joskus on halua tai tarvetta.
Ensikertalaisille kaikki asiat talon rakennuttamisessa ovat hämmästyttäviä. Heti aluksi hämmästytti, että kolmella parin tunnin Teams-tapaamisella syntyi meidän unelmiemme talo. Leila kuunteli meitä, ja konkretisoi epämääräisetkin mietintämme salamannopeasti talosuunnitelmaan. Hinnoista ei suunnitellessa puhuttu, mikä oli meille sopiva toimintatapa: ensin mietittiin kaikki mieluisaksi, ja sen jälkeen katsottiin pitääkö jostakin tinkiä. Paljon ei tarvinnut – suunnittelun lopulla tuli ilmi, että talo oli noin 40 cm liian pitkä, jotta sen pitkät seinät voitaisiin toimittaa yhtenäisinä elementteinä. Höyläsimme parikymmentä senttiä olohuoneen leveydestä ja toisen mokoman työhuoneesta ja kirjastosta. Tällä säästettiin useita tuhansia euroja. Totesimme myös, että terassia emme tarvitse, mutta korkeamman huonekorkeuden kyllä. Pihistimme ja panostimme siis.
Kevään 2024 aikana asiat etenivät vauhdilla, ja toukokuussa saatiin jätettyä suunnittelutarveratkaisuhakemus. Rakennusalan heikko tilanne kenties näkyi siinä, että myönteinen päätös saatiin huiman nopeasti, viikossa! Rakennuslupahommat saatiin myös maaliin sujuvasti niin, että talotoimitusta saatiin aikaistettua alkuperäisestä aikataulusta peräti viidellä viikolla. Maatöihin päästiin siis jo syys-lokakuun vaihteessa alunperin suunnitellun marraskuun sijaan. Siitä enemmän seuraavassa blogissa!
