Villa Vaahtokarkki

Villa Vaahtokarkki

Mari ja Anssi Tullilan perheen herttainen koti, blogistakin tuttu Villa Vaahtokarkki, lähti liikkeelle hetken oikusta. Perheen koti on valmistettu Rauhala-malliston pohjalta. Pohjaratkaisu ja julkisivut räätälöitiin Kannustalossa perheen toiveiden ja tontin vaatimusten mukaan.

– Meillä oli jo iso asunto, 125 modernia neliötä vanhemmille ja kahdelle tyttärelle. Työkaveri sattui mainitsemaan Espoon tonttiarvonnasta, tutustuin pikaisesti tarjontaan ja loppujen lopuksi jätin arpalipun vain pari tuntia ennen määräajan päättymistä. En edes muistanut mainita asiasta Marille ennen kuin illalla, Anssi muistelee.
Kun vuokrattavia ja myytäviä tontteja keväällä 2007 arvottiin, saivat Tullilat numeron 35. Tontteja oli jaossa kaikkiaan 70.
– Halusimme juuri tälle alueelle ja tämä oli kadun viimeinen vapaa tontti. Vierastimme ensin ajatusta kulmatontista, mutta tartuimme tilaisuuteen.

Ei kiirettä mihinkään

Kesälomalla Lappajärven mökkimaisemissa Mari piirteli taloa paperille. Esitteitä selaillessa Mari ja Anssi huomasivat unelmien muistuttavan Kannustaloa.
– Pyysimme tarjouksia muualtakin, mutta kyllä ajatus siitä, että tuleva kotimme on Kannustalo, vahvistui nopeasti.
Asiat etenivät suotuisasti ja huhtikuun lopulla 2008 talopaketti saapui tontille.
– Kun talotehtaan pystytysporukka lähti, seisoimme talon sisällä, katsoimme ylöspäin, sitten alaspäin, ja mietimme, että mistä lähtisimme liikkeelle. Onneksi meillä oli hyvä vastaava mestari, ja Kannustalolta sai perusteelliset ohjeet.
Rauhallinen rakennusprojekti sopi Tulliloiden perheelle mainiosti. Mari on koulutukseltaan luokanopettaja ja teknisen käsityön aineenopettaja. Marin määräaikainen työsuhde luokanopettajana päättyi sopivasti keväällä 2008 ja hän otti talonrakennusprojektin vastaan tilaisuutena oppia uutta ja miettiä samalla, mitä muuta voisi jatkossa tehdä työkseen.
– Hitaampi, omatahtinen rakentaminen sopi hyvin perusteelliselle luonteelleni, Mari toteaa.
– Mari tienasi oman palkkansa raksalla. Päätimme jo alussa, että ei meillä ole mihinkään kiire, rakennuslupakin on voimassa viisi vuotta, Anssi kuittaa.
Tullilat laskeskelevat, että pystytysporukan jälkeisestä rakennusurakasta he ovat tehneet itse noin 90 prosenttia, toki auttamassa on välillä ollut myös Anssin isä, ystäviä, Marin veljet ja loppurutistuksessa palkattu timpuri.

Vanhakansa sen tietää…

Mari rakensi yksin päivät ja iltaisin Anssi jatkoi oman työpäivänsä päätteeksi, jolloin Mari piti huolen tyttöjen arkirytmistä harrastuksineen. Putki- ja sähkötyöt toki teetettiin ammattilaisella. Kaikki muu tehtiin itse, vaikka ennen projektin alkua kummallakaan ei ollut talonrakentamisesta minkäänlaista kokemusta. Toki paljon auttoi Marin koulutus ja se, että Anssi on sekä kätevä käsistään että reipas tarttumaan toimeen – erityisesti, jos Marilla on suunnitelmat valmiina.
– Tällä kokemuksella sanoisin, että kannattaa hankkia heti kunnon työvälineet: kompressori ja hyvä katkaisu- ja pöytäsirkkeli. Kyllä niillä saa talon rakennettua, Anssi vinkkaa.
– Ja kun rauhassa itse tekee, niin oppii myös huomaamaan, millainen tekemisen taso riittää missäkin, ei takerru vääriin asioihin ja mitoittaa voimavaransa oikein, Mari neuvoo.
– Meidän rakennusprojektissa huomasi sen, että kun molemmat olivat täysipainoisia rakentajia, niin meiltä puuttui kokonaan keittäjä ja siivoaja. Hänelle olisi ollut paljon tarvetta. Täytyy painokkaasti todeta, että tee-se-itse-raksamiehen kannattaa todellakin arvostaa sitä perheen arjesta huolehtivan puolison panosta, pariskunta toteaa.
Vanhakansakin sen tietää, että uusi talo tuo usein vauvoja tullessaan – niin kävi Tulliloillekin.
– Kaksi kerrosta saimme valmiiksi ennen joulua 2009. Muistan, kuinka laatoitin laatoittaessani ja tappelin tapettivuotia seinille ison mahani kanssa. Kellarissa oli muuttaessamme vasta lattiavalu ja porrasaukon peittona vanerit.
Kahden isosiskon, Emilin ja Merilin pikkuveli Eeli syntyi uuteen kotiin tammikuussa 2010.
Ensimmäisen kerran uudessa kodissa joulusaunaan päästiin vasta pari vuotta myöhemmin, sillä saunatilat rakennettiin kellariin, joka valmistui pikkuhiljaa kahta kerrosta jo asuttaessa. Kodin valmistuessa valmistui myös kuopus Livia.

Hyvin suunniteltu kestää aikaa

Muutaman vuoden jo Villa Vaahtokarkissa asuttuaan perhe on kotiinsa äärimmäisen tyytyväinen. Tontille sallitut 178 neliötä ovat kahdessa kerroksessa ja kellarissa on aputilaa.
– Tietysti jotain pikkuviilausta voisi keksiä, mutta näihin neliöihin olen tosi tyytyväinen. Kaksikerroksisen kaavamääräysten takia talo on hieman kapeampi kuin ensin ajattelimme. Toisaalta tiukat määräykset ja rajoitteet ovat hyväkin asia, tällöin tuli todella tarkkaan suunniteltua, kuinka neliöt käytämme, Mari toteaa.
Tarkasti mietityt yksityiskohdat huomaa. Marille yksi tärkeimmistä on kunnon harrastetilat alakerrassa. Hän oli sitä mieltä, että ilman niitä ei taloa olisi kannattanut edes rakentaa.
– Kodinhoitohuoneen halusin ehdottomasti yläkertaan makuuhuoneiden viereen. Kummastakin huoneesta pääsee tuuletusparvekkeelle. Koko vaatehuolto on keskitetty samaan kerrokseen ja makuuhuoneissa ei ole vaatesäilytystiloja lainkaan. Kaikki on kodinhoitohuoneessa.
Pitkän talonrakennusprojektin vaiheita Mari tallensi Villa Vaahtokarkin tarinoita -blogiinsa. Blogi on edelleen olemassa, mutta Mari ei enää päivittele kuulumisia yhtä ahkerasti kuin aikaisemmin.
– Monia merkittäviä vaiheita on tullut porskutettua kovalla vauhdilla eteenpäin. Blogi on ollut minun tapani laittaa muistoja talteen.

Kannustalo vei uusille urille

Mari Tullila kertoo, että ajatus omasta yrityksestä alkoi muhia oman rakennusprojektin aikana.
– Olin väsynyt opettajantyöhöni ja lisäksi lähipiirissä oli surua. Kaipasin kipeästi jotain uutta ja aloin haudutella ajatusta yrittäjyydestä sisustus- ja remonttialalla.
Omaa kylpyhuonetta suunnitellessaan Marin päässä yhdistyi kaksi perinteistä asiaa uudeksi innovaatioksi: uniikit mosaiikkiteokset saunaan ja kylpyhuoneeseen.
– Toteutin kylpyhuoneeseemme mosaiikkiteoksen, joka esittää elämänpuuta. Halusin symbolin elämän ja ilon jatkumiselle ja ajattelin, että aamusuihkussa on voimaannuttavaa katsoa puuta, joka kukkii elämälle ja sen hyville hedelmille, Mari kuvailee. Parhaillani työstän mosaiikkiteosta asiakkaani saunaan kiukaan kuumuussuojaksi.
villa-vaahtokarkki-elaman-puu
Kuopuksen syntymän jälkeen Mari oli kotona vielä reilut pari vuotta ja perusti oman yrityksensä lokakuussa 2014.
– Versatile Design on vielä toistaiseksi yhden naisen sisustus- ja tilasuunnittelua tarjoava yritys, jolla on laaja yhteistyö- ja kontaktiverkosto. Yritykseni alkuvaiheessa konttasin ihan konkreettisesti pitkin lattioita myös laatoittamassa ja vedeneristämässä, joten osaan arvostaa työn toteuttajia. Työskentelyä helpottaa, kun puhun työn toteuttajien kanssa samaa kieltä ja asiakkaani hyötyy eniten, kun suunnitteluvaiheen lisäksi organisoin tilaukset, valvon työn toteutusta ja dokumentoin koko projektin.
– Pohjimmiltani olen taidekäsityöläinen ja suunnittelija, joten olen iloinen, jos asiakas arvostaa yksilöllisempiä ratkaisuja ja voin tarjota ja itse toteuttaa hänen kotiinsa myös jonkin uniikin yksityiskohdan. Tähän mennessä hienoin kokemus oli saada valmiiksi asiakasprojekti, jossa suunnittelin kylpyhuoneeseen myös mittatilauskalusteet.

www.versatiledesign.fi
villavaahtokarkintarinoita.blogspot.fi