Elämää uudessa kodissa

Viikko uudessa kodissa on vierähtänyt vauhdilla ja taloon on tullut elämää toden teolla. Samaan aikaan on tuntunut turvallisen tutulta ja käsittämättömän onnelliselta. Täällä me nyt ihan oikeasti asumme, vihdoin! Vaikka muuttovalmiin talon rakennusprosessi on nopea, ehtii sen valmistumista silti kuumeisesti odottaa – ja odottavan aika on tunnetusti pitkä.

Uuteen kotiin ei ole tarvinnut samalla tavalla tutustua, koska sen on suunnitellut itse jokaisen nurkan pistokepaikkoja ja hyllyjen sisusteita myöten. Suunnitteluprosessiin panostaminen kannatti, sillä kaikki tuntuu sijaitsevan juuri siellä missä pitääkin. Kotona on helppoa elää arkea, kun on saanut itse vaikuttaa arjen kannalta oleellisiin asioihin sisustuksessa ja tilasuunnittelussa. Tuntuu siltä, että tunnemme talon läpikotaisin aivan samoin kuin olisimme aina asuneet samassa talossa. Tämä on tuntunut kodilta ensi hetkistä lähtien.

On ollut hauskaa seurata lasten kotiutumista. Heillä uutuuden viehätys on ollut vielä suurempaa kuin meillä aikuisilla, sillä he eivät ole samalla tavalla osallistuneet suunnittelu- ja rakennusprosessiin. Rakennusaikana pyrimme siihen, että lapsille raksalla käyminen olisi mukavaa ja vapaaehtoista. Emme halunneet, että he kokisivat raksan vievän kaiken vapaa-ajan, vaan ennemminkin niin, että sinne on mukavaa lähteä retkelle. Rakennusprosessi taitaa lastemme silmissä näyttäytyä jännittävänä ja hauskana aikana, jolloin pääsi seuraamaan uuden kodin valmistumista ja nyt nauttimaan lopputuloksesta.

Lapset ovat ihastelleet uudessa kodissa isojen ikkunoiden tuomaa valoa ja sitä rauhaa, minkä väljemmät tilat mahdollistavat. Olemme viettäneet viime päivinä paljon aikaa yhdessä koko perheellä, mutta silti jokaisella on ollut mahdollisuus vetäytyä omaan rauhaansa – toisin kuin vanhassa kodissamme. Talo tuntuu mahdollistavan monia erilaisia toimintoja samaan aikaan, mikä on hienoa suurelle perheelle. Samaan aikaan, kun yksi katsoo kaverinsa kanssa leffaa omassa rauhassa, yksi tekee töitä ja yksi kiipeilee puolapuissa, voi yhdessä huoneessa olla mitä parhaimmat ja äänekkäimmät majaleikit käynnissä. Omaa rauhaa meistä on kaivannut jokainen ja nyt nautimme, kun sitä vihdoin saamme.

Kun sisällä talossa on nyt kaikki paikoillaan, olemme voineet keskittyä pihan rakentamiseen. Saimme istutettua yli 60 metrin verran korkeaa tuija-aitaa ja aloitimme juuri pihavalojen asennuksen. Talo on kauttaaltaan valaistu ulkopuolelta jo Kannustalon toimesta, mutta pihaan tulevat valot hankimme itse. Nyt tuntuu hyvältä päätökseltä, että emme ottaneet pihasuunnittelua ammattilaisilta, koska juuri tämä suunnitteleminen on myös pihan rakentamisen parhaita puolia. Tunnemme tämän tontin kuin omat taskumme, olemmehan asuneet tässä jo vanhan rintamamiestalon aikoihin. Tiedämme pihasta ne paikat, joissa haluamme eniten viettää aikaa.

Pihavalojen jälkeen siirrymme takapihan kallioille, jotka aiomme pestä ja puhdistaa hyvin. Kallioiden lomaan tulee kunttaa, joka sopii metsäiselle takapihallemme varmasti hyvin. Pihan nurkkaan, vuosikymmeniä vanhojen puiden viereen, tulee Kannustalon Laavu. Laavun saapumista odotammekin innolla, sillä se antaa aivan omanlaisensa ilmeen pihaamme. Uskomme siitä tulevan yksi lempipaikoistamme.

Tekeminen ei pihassa lopu, sillä laavun lisäksi koottavana on leikkimökki ja pihavarasto. Kaikenlaista mukavaa puuhastelua on siis tiedossa ja se sopiikin hyvin nyt, kun talo itsessään on täysin valmis. Pihan keskeneräisyys ei ahdista ollenkaan, kun päivän päätteeksi pääsee sisälle valmiiseen kotiin. Ennen lopputarkastusta ja muuttoamme talon pienetkin yksityiskohdat viimeisteltiin kuntoon Kannustalon puolesta. Täysin valmiiseen ja toimivaan kotiin muuttaminen olikin yksi suuri toiveemme, joka toteutui.

Koti Paloheinässä

Tätä blogia kirjoittavat Jenna, 31, ja Jukka, 33, Oksaharju, jotka rakennuttavat itse suunnittelemaansa Kannustaloa Helsingin Paloheinään. Neljä lasta, koira, harrastukset ja työt pitävät perheen liikkeessä, mutta taloprojektille täydellinen aika on juuri nyt.

Katso kaikki postaukset